Viilauksen aika

Strange writingSeikkailijoiden kilta alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan enää niitä kuuluisia pieniä viilauksia, joissa täytyy edetä kärsivällisesti. Jäsentelyn tarkistus ja oikoluku vie oman aikansa, mutta työtaakkaa helpottaa kummasti ammattitaitoisen taittajan löytyminen. Siinä missä taiton opettelu olisi ollut mielenkiintoista (ja hyödyllistä), aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää ja täytyy keskittää voimavarat omalle osaamisalueelleen.

Uudet ideat ovat myös löytäneet tiensä pelin sivuille ja syventäneet niin maailmaa kuin mekaniikkaakin. Maracon aktivoi kätevästi seikkailunkirjoituksen ja saatu palaute pelistä osoitti, että olen oikeilla urilla. Oma peliporukka pääsee ihmettelemään uusimpia viilauksia jo ensi sunnuntaina ja saan sitä kautta myös uutta palautetta.

Peli valmistuu, yö kerrallaan.

Yö hörhöään kiittää

05_zeroYöllä on aikaa kaikenlaiselle, kun jaksaa valvoa ja ideat kantavat väsymyksen yli. Seikkailijoiden kilta on saanut osakseen kuuluisia klo 4 aamuyöllä iskeviä pieniä uudistuksia, jotka on pakko saada tehtyä heti. Sitten huomaa, että pieni säätö vaikuttaa sivuilla 12, 34, 55 ja 77, jolloin on kirjoitettava uusiksi ei pelkästään itse mekaniikkaa, vaan myös tarinallisia elementtejä.

Maracon on ensi viikolla ja viimeistelen kahta n. 3-4 tunnin seikkailua, jotka nyt ainakin toistaiseksi kulkevat nimellä Ruusu ja miekka sekä Myrskyn jälkeen. Luvassa on tietysti vaaroja, seikkailua ja mysteerejä. Sopivasti oma peliporukkani kokoontuu helmikuun puolella Maraconin jälkeen, joten he saavat sitten pelitestattua seikkailua pöytään.

Jatkan siis yöhön ja yritän saada niin paljon tehtyä kuin mahdollista.

Hiljainen virta

04_Sword lying in cobwebsVuosi vaihtui ja viimeinen lomapäivä menossa. Se mitä projektin kanssa pitäisi tehdä on aika lailla selvää. Se miten paljon siihen on aikaa ja pauhuavaa inspiraatiota, on ihan toinen kysymys. Roolipelin tai minkä tahansa muun luovan projektin tehtailu tapahtuu itselläni päivätöiden, vauvanhoidon ja muiden arkiaskareiden välimaastossa, missä ei ole aina kovinkaan hyvää hetkeä, ellei sitten valvo tehokkaasti.

Kilta on ollut jatkuva, muotoutuva projekti viimeiset neljä vuotta, mutta tarkoitus olisi myös tehdä tilaa muulle. Oli se sitten miniatyyrien maalausta tai romaani, hiihtonyrkkeily tai hedonismi. Kun tekee töitä puuskittain, tulee hiljaisia kausia. Silloin pitäisi vain keksiä, millä pääsen takaisin siihen kantavaan inspiraation myrskyyn, jolla tehdään asioita valmiiksi lyhyessä ajassa ja mielellään yöllä, kun on aikaa.

Pelaaminen varmaan auttaa luovuuden hämmentämisessä. Härkää sarvista sitten? Varasin nyt lentopiletit Ouluun ja pyöräytän muutaman kerran Seikkailijoiden kiltaa Maraconissa. Hoplaa!

Talven pelejä

Lyhty

Joulun aika puskee päälle. Parasta peliaikaa siis, kunhan pelaajilla on aikaa. Siispä valjastettakoon Skype avuksi, kun sopiva hetki lyö. Muutamat testit ovat ainakin tuoneet lisää pientä viilattavaa.

Isoin urakka on edelleen taitto ja sitä ennen tehtävä tekstin uudelleenjäsentely, mikä ehkä vaatisi muutakin aikaa kuin perinteisen 22-02 yöllä olevan pirteän periodin. Hyvällä tuurilla joulun hujakoilla pystyy sulkeutumaan pariksi päivää hoitamaan jäsentelyn kuntoon.

Vyöryen vain kohti vuoden loppua, mutta muutaman hyvän pelisession kera, kiitos!

Luolaholvien lumo ja muuta ajankohtaista

04_Sword lying in cobwebs

Ryhdyin pitkästä aikaa suunnittelemaan ihan kunnon luolastoa, jota olisi tarkoitus pelauttaa ensin omalle porukalla, kunhan saamme järjestettyä ajan kaiken muun hässäkän ohella. Koska aikaa suunnitteluun on jonkin verran, yritän hioa yksityiskohtia ja tarjota haastetta sopivassa suhteessa.

Olen kuluvan viikon käyttänyt aikaa mekaniikan hienosäätöön ja lisätestaukseen sekä aloittanut tutustumisen Scribus-ohjelmaan, jolla Seikkailijoiden kilta taitetaan. Taittaminen on ollut itselle aina suuri kysymysmerkki, joten tulee samalla opeteltua yleishyödyllisiä taitoja. Taitto tulee olemaan joka tapauksessa suurin työurakka viimeisen oikoluvun ja jäsentelyn ohella.

Samalla on kova kuume päästä pelaamaan. Oman porukan suunnitelmien lisäksi ajattelin peluuttaa ja pelata ainakin seuraavassa Maraconissa sekä Tracon Hitpointissa.

Esitelmöinnin taito ja muita kertomuksia

Lyhty

Ropecon on ohi ja pidin Seikkailijoiden killasta 40 minuutin napakan esitelmän, jossa sain käytyä pelin pääpointit läpi sekä vastattua lopuksi vielä muutamaan kysymykseen pelin tiimoilta. Esitys meni hyvin, kun ottaa huomioon, että olen pitänyt esitelmää viimeksi joskus kouluaikoina. Pientä jännitystä oli, mutta onneksi ystäviltä tuli paljon tukea ja hyvää psyykkausta.

Esitelmään perehtyminen oli itselle samalla hyvä tilaisuus nähdä projekti kokonaisuutena ja katsoa, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Kesän perusidea oli lähetellä koko raakateksti sinne tänne ja odotella palautetta, ehkäpä se on hyvä tehdä ensin.

Ropeconissa oli myös hyviä luentoja pelin julkaisuun liittyen. Ironspinen Miska Fredmanin esitelmä käsitteli roolipelin julkaisua kokonaisuutena, ja oli helpottavaa huomata, että on ollut projektissa koko ajan tunnetuilla vesillä. Taitto on seuraava iso askel, joten siihen täytyy kiinnittää erityishuomiota.

Ropeconin suurin anti on myös tunnelma, joka ei ollut vähentynyt tapahtuman siirtyessä Otaniemestä Pasilaan. Oikeastaan pidin enemmän tilan avaruudesta ja sen tuomista uusista mahdollisuuksista tuttuihin törmäilyn ja pelien tuijottelun osalta. Pääasia kuitenkin saada hieman lisäpotkua projektiin ja nyt on helpompi tehdä tiekarttaa.

Kevätsuunnitelmia

Valoconissa tuli testattua uusin seikkailu, Rämeen lapset, joka toimi hyvin 4 tunnin pelissä. Paketista saa helposti pidemmänkin, joten pidän sen kätevästi valmiina peliporukkaa varten, joka kokoontuu ensi viikolla. Ehtivät jo vitsailla, että saavat pelata second hand -pelin, mutta tämä seikkailu on tietysti special edition. Yleensä sitä käsikirjoittaa seikkailun, joka pelataan ja se päätyy pöytälaatikkoon. Seuraavalla kerralla on taas uutta ja niin edelleen. Harvoin tarvitsee kirjoittaa puhtaaksi mitään.
Vakituisen peliporukan kanssa on jatkuvuutta. Voi suunnitella pidempiä juonikaaria ja sama seikkailijaryhmä jatkaa seuraavasta pelistä toiseen. Hauskanpidon lisäksi säännöllisellä pelaamisella on tärkeä sija Seikkailijoiden killan suunnittelussa, sillä pelin jälkeen pää pursuaa herkemmin uusia ideoita tai viilauksia. Haastavinta lienee saada ”kiireiset” aikuiset samaan tilaan kerran kuussa!
Seikkailijoiden kilta tarvitsee seuraavaksi esimerkkiseikkailun puhtaaksi kirjoittamisen, palautetta sekä jäsentelyä, jotta tekstit saisivat lopullisen sijansa kirjan sivuilta. Vaikka julkaisu kesällä 2017 kuulostaa kaukaiselta, täytyy lopuksi huomioida vielä visuaalisia seikkoja ja taitto, jotka vievät oman aikansa taiteilun ja muun elämän seassa.
Seikkailijoiden kilta matkaa myös ennen Ropeconia seikkailun hengessä ainakin pariin tapahtumaan. Tavoitteena tällä hetkellä kokea Hyvinkään Hypecon ja Oulun Maracon.

 

Kohti Valoconia

Fryn

Olen osallistumassa Seikkailijoiden killan kera lauantaina 17.2. Valocon tapahtumaan. Ovelaa kyllä, en ole koskaan käynyt Jyväskylässä, joten tulee tämäkin eksotiikka koettua samalla kertaa. Tuhtiin bussimatkaan olen varautunut kirjoilla ja sekä muistiinpanoilla. Päälle kolmessa tunnissa ehtii tehdä jonkin uuden oivalluksen ihan varmasti.

Valoconissa peluutan seikkailun nimeltä Rämeen lapset. Viimeistelin juuri pienen mainoksen pelistä, joka kuuluu seuraavasti:

Rajamaillakin on sankarinsa. Niin myös rämeiden ja viidakoiden valtaamalla Frynin saarella, jossa Seikkailijoiden killan jäsenet valmistautuvat kohtaamaan uuden haasteen.

Miten napata kiinni rosvojoukko, joka on taitavasti jo vältellyt jokaista jäljittäjää. Onko pimeillä voimilla osansa? Mikä onkaan rämeiden salaisuus?

Seikkailun tarkoitus on korostaa yhteistyötä ja tehdä samalla toiminnallista etsivän työtä rämeiden hämärissä. Käsikirjoittaminen on ollut todella innostava projekti ja toivon mukaan peluuttaminen sujuu mallikkaasti. Kun harvoin peluuttaa oman ryhmänsä ulkopuolella, kynnyksen yli joutuu toisinaan kiipeämään köyden kanssa. Mutta kaikki speksit matkaa varten on jo sovittu ja ystävällistä majoittajaa informoitu.

Valocon ja rämeet, täältä tullaan!

Pelitestauksen tie ja tasapainoista haahuilua

Varsinainen peliporukkani on nyt pelannut Seikkailijoiden kiltaa neljän pelin verran ja on ilo huomata, että säännöt ja maailma toimivat kuten pitääkin. Pieniä viilauksen aiheita löytyy sieltä täältä, mutta kokonaisuus on vakaalla pohjalla.

Seuraavia projekteja ovat mm. esimerkkiseikkailun puhtaaksikirjoitus sekä viilaukset ennakkolukijoiden palautteiden pohjalta. Romaanin kirjoittaneena tiedän, että kommentteja saa yleensä odotella melkoisen tovin, joten energiat kannattaa keskittää itse pelaamiseen sekä siitä raportoimiseen. Kun on tottunut tekemään paljon, mutta kirjoittamaan itse prosessista vähän, joutuu lopussa hieman outoon tilanteeseen, kun kukaan ei ole kuullut projektista mitään. Tässä piilee ehkä projektin todellinen suurin haaste – tuoda ilmi, mitä tekee.

Alkuperäisen julkaisurajapyykin asetin rauhallisesti vuoteen 2017. Kun viilaukset on viilattu seuraa vielä oikoluku ja taitto, jonka jälkeen uskaltaa laittaa painokoneen hyrräämään. Roolipelin kirjoittaminen eroaa romaanista monipuolisuudellaan, sillä helposti lähestyttävän fiktion lisäksi on mietittävä sääntömekaniikan kirjoittamista sekä visuaalista ilmettä. Kokonaisuuden on oltava helposti omaksuttava ja juuri sopivan kokoinen elämys.