Ropecon 2017 jälkitunnelmia

Olisi ollut paikallaan kutsua muutama mörkö avuksi Ropeconiin, sillä viikonlopusta tuli varsin hektinen. Aloitin reippaasti pitämällä julkistusesitelmän Seikkailijoiden killasta perjantaina ja sain puhuttua juuri sen, mitä olin aikonutkin, jonka lisäksi yleisö esitti hyviä tarkentavia kysymyksiä. Alkujännitystä oli, mutta se suli nopeasti pois. Oli helpompaa pitää esitelmää valmiista pelistä kuin työn alla olevasta projektista. Muutoin perjantai-ilta kului kantoliinaillessa, kirjoja viedessä ja tuttuihin törmäillessä.

Vauvan kanssa seikkailu vaatii yleensä aikaista siirtymistä kotioloihin, josta sitten ponnahdettiin lauantaihin. Sinne olin valmistellut kaksi peliä Seikkailijoiden kiltaa, molemmat kahden tunnin sessioita. Metsäsaaren arvoitus sisältyy itse kirjaankin, joten se tuli pelattua läpi rutiinilla, mutta jokainen ryhmä pelaa sen taatusti hieman eri tavalla. Eksotiikkaa pelihetkeen toi rikkoutunut ilmastointiputki, joka valutteli vettä huoneeseen. Nähtävästi vesikaaos vaivasi myös oven ulkopuolella olevaa käytävää vielä pelin jälkeenkin.

Toinen peluutus, Kadoksissa, käsitteli kadonneiden seikkailijoiden mysteeriä, joka johdatti seikkailijat osuvasti nimetyn Puolen nenän solan taakse, jonka laaksossa hieman kimurantti ja muuntautumiskykyinen luolasto odotti ryhmää. Seikkailijat eivät vähästä hätkähtäneet, vaan suorittivat tehtävän, vaikka aika menikin lopuksi vähän tiukille. Molemmista peleistä jäi hyvä fiilis ja mukana oli täysi ryhmä seikkailijoita eli 6 pelaajaa.

Lauantaina myös muksuolevaisuus oli tuplaantunut, joten sitä tuli soljuttua paikasta toiseen aika nopealla tahdilla. Lopulta sitä löysi itsensä syömästä ja melkeinpä sen jälkeen olikin jo palattava tukikohtaan. Pomppulinnan paluu oli kyllä kätevä ainakin vanhempaa muksua ajatellen ja hän sai viimein omat roolipelinopat.

Sunnuntaina palasin heti aamusta takaisin ja tällä kertaa liikuskelin yksin, niin ehdin kaikessa rauhassa katsoa läpi myyntikojut. Pelikryptan osalta oli puhetta, että menisin Poriin peliä pitämään, joten nyt pähkin kalenterin kanssa, minne tuo hetki osuisi. Tanssiinkin ehdin tosiaan sunnuntain puolella. Pornopolkan 100min maratoniin tuli osallistuttua 10 minuutiksi ja siinäkin jo tuli kuuma – sittemmin jalat myös kipeytyivät. Taidan olla ruosteessa, vaikka pää pelaakin hyvin.

Sunnuntai loppuikin sitten jo ennen klo 14, kun piti ehtiä nimiäisiin. Kaikin puolin vauhdikas Ropecon oli tällä kertaa ja ensi vuonna täytyykin taas peluuttaa jotakin uutta. Mukavinta olisi peluuttaa hahmot tasolle 20 asti 2h pelisessioiden voimin. Vain 40h tunnin urakka jaettuna kolmelle päivälle. Mahdollista, eikö vain? Ainakin mörköjen kanssa!

Kevään korvat ja kesän keskuudessa

Kevään lisääntynyt valo osuu paatuneimmankin luolaörkin silmään puhumattakaan pelinjohtajista, jotka ryhtyvät katsomaan kalenteria ja huomaavat Ropecon-karkelon olemassaolon. Talven mittaan tehty työ saa tällä kertaa luvan näkyä tapahtumassa ensijaisesti Seikkailijoiden killan julkaisuna, mutta toiseksi myös muutaman seikkailun voimin. Luvassa näillä näkymin suoraviivaista pelastusretkeä ja astetta oudompi mysteerio seikkailijoiden päänvaivaksi.

Käytin myös eilisen illan tutustuessani virtuaalityöpöytään nimeltä Roll20, jossa roolipelin pyöritys netin kautta pitäisi lähennellä ihmettä ja kummaa.  Varsinainen peliporukka on joutunut pienten maahisten vaikutuspiiriin siinä määrin, että fyysinen ilmaantuminen alkaa olla työn takana. Sen tähden netin kautta tapahtuva pöytäpelaaminen tuntuu sopivalta ratkaisulta. Työkalut tuntuu olevan mietitty vähän kaikenlaiseen toimintaan, mutta menee hetki, ennen kuin niistä saa koherentin kokonaisuuden itselleen.

Samaan aikaan viikkoporukkamme jatkaa tutkimuksia Vorgassa, Puolen nenän solassa, jossa avunpyyntöön vastanneet seikkailijat pääsevät tutkimaan asioita pintaa syvemmältä. Vauhdikas pelitahti pitää pelinjohtajan kätevästi kartalla ja uusia ideoita syntyy sopivan pakon edessä!

 

Esitelmöinnin taito ja muita kertomuksia

Lyhty

Ropecon on ohi ja pidin Seikkailijoiden killasta 40 minuutin napakan esitelmän, jossa sain käytyä pelin pääpointit läpi sekä vastattua lopuksi vielä muutamaan kysymykseen pelin tiimoilta. Esitys meni hyvin, kun ottaa huomioon, että olen pitänyt esitelmää viimeksi joskus kouluaikoina. Pientä jännitystä oli, mutta onneksi ystäviltä tuli paljon tukea ja hyvää psyykkausta.

Esitelmään perehtyminen oli itselle samalla hyvä tilaisuus nähdä projekti kokonaisuutena ja katsoa, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Kesän perusidea oli lähetellä koko raakateksti sinne tänne ja odotella palautetta, ehkäpä se on hyvä tehdä ensin.

Ropeconissa oli myös hyviä luentoja pelin julkaisuun liittyen. Ironspinen Miska Fredmanin esitelmä käsitteli roolipelin julkaisua kokonaisuutena, ja oli helpottavaa huomata, että on ollut projektissa koko ajan tunnetuilla vesillä. Taitto on seuraava iso askel, joten siihen täytyy kiinnittää erityishuomiota.

Ropeconin suurin anti on myös tunnelma, joka ei ollut vähentynyt tapahtuman siirtyessä Otaniemestä Pasilaan. Oikeastaan pidin enemmän tilan avaruudesta ja sen tuomista uusista mahdollisuuksista tuttuihin törmäilyn ja pelien tuijottelun osalta. Pääasia kuitenkin saada hieman lisäpotkua projektiin ja nyt on helpompi tehdä tiekarttaa.

Kohti Valoconia

Fryn

Olen osallistumassa Seikkailijoiden killan kera lauantaina 17.2. Valocon tapahtumaan. Ovelaa kyllä, en ole koskaan käynyt Jyväskylässä, joten tulee tämäkin eksotiikka koettua samalla kertaa. Tuhtiin bussimatkaan olen varautunut kirjoilla ja sekä muistiinpanoilla. Päälle kolmessa tunnissa ehtii tehdä jonkin uuden oivalluksen ihan varmasti.

Valoconissa peluutan seikkailun nimeltä Rämeen lapset. Viimeistelin juuri pienen mainoksen pelistä, joka kuuluu seuraavasti:

Rajamaillakin on sankarinsa. Niin myös rämeiden ja viidakoiden valtaamalla Frynin saarella, jossa Seikkailijoiden killan jäsenet valmistautuvat kohtaamaan uuden haasteen.

Miten napata kiinni rosvojoukko, joka on taitavasti jo vältellyt jokaista jäljittäjää. Onko pimeillä voimilla osansa? Mikä onkaan rämeiden salaisuus?

Seikkailun tarkoitus on korostaa yhteistyötä ja tehdä samalla toiminnallista etsivän työtä rämeiden hämärissä. Käsikirjoittaminen on ollut todella innostava projekti ja toivon mukaan peluuttaminen sujuu mallikkaasti. Kun harvoin peluuttaa oman ryhmänsä ulkopuolella, kynnyksen yli joutuu toisinaan kiipeämään köyden kanssa. Mutta kaikki speksit matkaa varten on jo sovittu ja ystävällistä majoittajaa informoitu.

Valocon ja rämeet, täältä tullaan!

Viilaaja viilaa

Takana taas yksi seikkailusessio ja pieni lisäyskin pääsi sääntöihin asti, kun pelissä nousi asia, johon ei ollut antaa suoraa vastausta. Hyvä näin. Asioita voi simuloida päänsä sisällä ja paperilla, mutta pöhköimmät rajatapaukset tulevat ennemmin tai myöhemmin pelissä vastaan.

Pelitestauksen tulokset ovat olleet hyviä ja päässä muhii mukava seikkailuidea, jonka voisi peluuttaa Valoconissa helmikuussa. Minulla oli hullu idea lähteä ex-tempore matkalle Maraconiin, mutta toteutan hulluudet sitten keväällä. Tulevaan kuuluu myös taittajan etsintä projektille sekä esimerkkiseikkailun puhtaaksi kirjoittaminen.

Tracon X jälkitunnelmia

Tracon X oli ensimmäinen Tracon-tapahtumani, ja vaikka ryöminkin sinne kolostani, tiesin odottaa hienoja cosplay-asuja ja lämminhenkistä con-meininkiä. Yleensä Ropeconissa vaellan puheohjelmasta toiseen, törmään satunnaisiin ystäviin ja tanssin itseni tainnoksiin. Traconissa puheohjelma jäi, kun sitouduin koko päiväksi pyörittämään Seikkailijoiden kiltaa ja ottamaan vastaan tuntemattomia pelaajia.

Kahdeksan tunnin rupeaman aikana ehdin peluuttaa neljä peliä – kaikki samaa seikkailua. Oli ilo nähdä, miten hyvin aloittelijat ottivat tunnelman heti sydämeensä ja posottelivat eteenpäin aivan kuin olisivat aina pelanneet. Monet halusivat kokeilla roolipelejä uudelleen ja kehotinkin etsiytymään uusien pelien pariin ja ottamaan täten tapahtumasta kaiken irti.

Seikkailijoiden killan osalta mekaniikka toimi kuten pitikin. Kuvitus herätti innostusta, mikä ei sinänsä ollut yllätys anime-henkisessä tapahtumassa. Ennen kaikkea sain hyvää puhtia jatkaa projektia työstöä eteenpäin tahmean kesäkauden jälkeen.

Henkisessä mielessä tapahtuma oli aika jännittävä, koska poistun harvoin oman peliporukkani piiristä. Uusiin ihmisiin täytyi tutustua nopeassa tahdissa ja sitten aistia, millä tavalla pelikokemusta olisi syytä värittää, jotta heidät saisi uppoutumaan paremmin. Kahdeksan tuntia on aika kuluttavaa tavata uusia ihmisiä ja pitää peliä yllä. Loppuvaiheessa alkoikin jo esiintyä selvää turnausväsymystä.

Traconin jälkeen liityin muiden pelintekijöiden seuraan ravintolaillalliselle, jossa oli antoisaa ja mielenkiintoista keskustelua roolipeliskenen tilasta ja tulevaisuudesta. Puhuin tietysti myös Seikkailijoiden killasta ja kyselin yhtä ja toista, mutta mukavinta oli huomata se, kuinka matala kynnys illalliselle oli pukkautua. Juuri näin homman pitää toimiakin.

Kokonaisuudessaan reissusta sai puhtia osallistua uusiin tapahtumiin. Tracon Hitpoint on seuraava tapahtuma kartalla. Oulussa olisi myös Maracon jo ensi kuussa, mutta aikataulu ei ihan anna myöten. Seuraavaan Maraconiin sitten! Täytyykin kirjoitella uusia seikkailuja.

Kohti Traconia

Joskus elämässä on liian paljon liikkuvia osia, eikä ehdi työskentelemään oikeiden asioiden, kuten roolipelien parissa. En ole ehtinyt kadota tyystin, vaan salassa olen ehtinyt peluuttaa Seikkailijoiden killan uusimman version, joka toimi tosi hyvin niin mekaanisesti kuin tarinallisestikin.

Ensi lauantaina minut voi tavata vähemmän salaisista puuhista Traconista peluuttamassa Seikkailijoiden kiltaa ensimmäistä kertaa kovin julkisesti. Tarkoituksenani on myös jututtaa ns. roolipeliskeneä, tehdä tuttavuutta ja kysyä tyhmiä kysymyksiä.

Kohti viikonloppua ja Mennaelin saarta!