Viimeistelyä vaille valmis

Ensi viikolla Seikkailijoiden killan pitäisi puksahtaa painoon ja sitä kautta pelin pitäisi ehtiä ihmeteltäväksi Ropeconiin. Jos siis kaikki sujuu hyvin, eikä kukaan tuuperru tulipalloon, joudu jättiläisen tallomaksi tai tainnu peikon nuijan kumaukseen. Aion esitellä peliä Ropeconissa perjantaina 28.7. ja peluuttaa seuraavana lauantaina iltapäivällä kaksi seikkailua.

Mitalin ansaitsisi se henkilö, joka ehdotti, että Ropecon myisi pienjulkaisijoiden tuotteita. Tällaiselle metsäläiselle mahdollisuus on enemmän kuin tärkeä, sillä Ropeconissa aikani jakautuu Seikkailijoiden killan lisäksi lapsenhoitoon. Näin ollen hankalin yhtälön osa eli myyntitiskin takana ihmettely poistuu.

Kuukausi on kulunut tiiviisti taittajan kanssa viestittelyyn ja viilausta on ollut yhä vähemmän ja vähemmän. Käytännössä Seikkailijoiden kilta on enää kannen taittoa vaille valmis. Kaikeksi onneksi olen lomalla päivätyöstäni, joten pystyn tekemään oikolukua pirteän pään kanssa valoisaan aikaan. Veikkaisin, että tähän peliin käytettyjä valvottuja yötunteja on jo huomattava määrä kasassa.

Lepään kuitenkin sitten Ropeconin jälkeen. Jospa vaikka nukkuisin muutaman yön?

Kurkistus kirjaan

On aika kurkistaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi) tulevan pelin sivuille kokonaisuutta odotellessa. Tyylittely lienee lopullinen, ellei yllättäviä mullistuksia saavu takaoikealta. Taitto on vielä kesken ja teksti sisältää vielä tavutusvirheitä sekä vaatii oikoluvun, joten ei kannata säikähtää.

Aukeamalta voit lukea Seikkailijoiden killan toiminnasta sekä Mennaelin saaresta, jossa sijaitsee killan päämaja. Kiltasali pääsee oikeuksiinsa lämminhenkisen kuvan voimin. Missä muualla sitä rentoutuisikaan seikkailujen välissä?

Itselleni tuntui hengästyttävältä nähdä, miten kuvitus ja vuosia hiottu tekstimassa päätyy viimein visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Tuskin maltan odottaa, miltä valmis kokonaisuus näyttää, miten kansi asettuu uomiinsa ja miltä tuntuu viimein pidellä kirjaa käsissään. Täytyy vain toivoa, että painon kanssa ei tule yllätyksiä!

Viiden vuoden luolasto

Tänä keväänä tuli täyteen 25 vuotta oivaa harrastusta, jota roolipelaamiseksi kutsutaan. Näihin vuosiin on mahtunut häiriintynyt määrä seikkailuja ja pelikertoja, jos mukaan lasketaan tekstipohjaisetkin tarinankerrontapelit. Roolipelien lumo on kuitenkin aina ollut uuden luominen. Niin kauan kuin mielikuvitusta riittää, pelit voivat jatkua eli seuraavat 25 vuotta täältä tullaan!

Viiden vuoden ajan Seikkailijoiden kilta on kulkenut mukana elämässäni, ja jos romaanin kirjoittaminen oli oikukas projekti, niin roolipeli on ollut vieläkin oikukkaampi. Kun romaanissa voi vain leikitellä tekstillä, roolipeleissä on mietittävä visuaalisuus, pelimekaniikka ja lopuksi kirjoitettava selkästi ja innostavasti. Kokonaisuus on astetta monimuotoisempi.

Kuluneet viisi vuotta ovat olleet myös henkilökohtaisesti täynnä elämänmuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet projektin etenemiseen. Seikkailijoiden kiltaa on kirjoitettu erityisesti yöaikaan ja sana ’ruuhkavuodet’ antaa varmaan vähän osviittaa. Mukana on myös melkoisia ylä- ja alamäkiä, joskin nämä lienevät niitä ihmisen tarinoita parhaimmillaan. Niinpä viisi vuotta tuntuu nyt kohtuulliselta ajalta, kaiken huomioon ottaen.

Taitto on edennyt puoliväliin asti ja julkaisu on yhä lähempänä. Olen useammin kuin kerran nähnyt unta, miten peli otetaan vastaan ja miettinyt, olenko kirjoittanut jonkin osan tarpeeksi hyvin. Teemat on kuitenkin hiottu loppuunsa. Seikkailijoiden kilta välttelee hetero-normatiivisuutta ja puristista Hollywood-moraalia. Sen ydin on feministinen – se miten olen roolipelit itse aina nähnyt, kaiken mahdollistavina mielikuvitusta kiehtovina yhteistyöpeleinä.

Teemakakun päällinen on kuorrutettu OSR-henkisellä sääntömekaniikalla ja fantasiamaailma pursuaa vaaroja ja perinteisiä luolastojakin. Asiat on pyritty pitämään yksinkertaisina, eikä mitään ole tarkoitus vetää eeppisiin mittoihin, jotta omaksuttavuus säilyy. Pelinjohtajat voivat sitten halutessaan olla niin eeppisiä kuin haluavat. Roolipelin yksi tarkoitus on antaa kiehtova lähtökohta, josta aloittaa seikkailujen sarjansa.

Kohta kaikki on valmista ja sitä myöten oma hämmennys kasvaa. Mitä seuraavaksi? Olisiko viimein aika pelata ne rästiin jääneet tietokonepelit? Maalata 200 figuuria? Roolipelien ohella tietysti. Seikkailuja syntyy vähintään kaksi per kuukausi. Ehkä niillekin löytyisi oma pieni kirjasensa? Mistä sen tietää.

Viilauksen aika

Strange writingSeikkailijoiden kilta alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan enää niitä kuuluisia pieniä viilauksia, joissa täytyy edetä kärsivällisesti. Jäsentelyn tarkistus ja oikoluku vie oman aikansa, mutta työtaakkaa helpottaa kummasti ammattitaitoisen taittajan löytyminen. Siinä missä taiton opettelu olisi ollut mielenkiintoista (ja hyödyllistä), aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää ja täytyy keskittää voimavarat omalle osaamisalueelleen.

Uudet ideat ovat myös löytäneet tiensä pelin sivuille ja syventäneet niin maailmaa kuin mekaniikkaakin. Maracon aktivoi kätevästi seikkailunkirjoituksen ja saatu palaute pelistä osoitti, että olen oikeilla urilla. Oma peliporukka pääsee ihmettelemään uusimpia viilauksia jo ensi sunnuntaina ja saan sitä kautta myös uutta palautetta.

Peli valmistuu, yö kerrallaan.

Yö hörhöään kiittää

05_zeroYöllä on aikaa kaikenlaiselle, kun jaksaa valvoa ja ideat kantavat väsymyksen yli. Seikkailijoiden kilta on saanut osakseen kuuluisia klo 4 aamuyöllä iskeviä pieniä uudistuksia, jotka on pakko saada tehtyä heti. Sitten huomaa, että pieni säätö vaikuttaa sivuilla 12, 34, 55 ja 77, jolloin on kirjoitettava uusiksi ei pelkästään itse mekaniikkaa, vaan myös tarinallisia elementtejä.

Maracon on ensi viikolla ja viimeistelen kahta n. 3-4 tunnin seikkailua, jotka nyt ainakin toistaiseksi kulkevat nimellä Ruusu ja miekka sekä Myrskyn jälkeen. Luvassa on tietysti vaaroja, seikkailua ja mysteerejä. Sopivasti oma peliporukkani kokoontuu helmikuun puolella Maraconin jälkeen, joten he saavat sitten pelitestattua seikkailua pöytään.

Jatkan siis yöhön ja yritän saada niin paljon tehtyä kuin mahdollista.

Talven pelejä

Lyhty

Joulun aika puskee päälle. Parasta peliaikaa siis, kunhan pelaajilla on aikaa. Siispä valjastettakoon Skype avuksi, kun sopiva hetki lyö. Muutamat testit ovat ainakin tuoneet lisää pientä viilattavaa.

Isoin urakka on edelleen taitto ja sitä ennen tehtävä tekstin uudelleenjäsentely, mikä ehkä vaatisi muutakin aikaa kuin perinteisen 22-02 yöllä olevan pirteän periodin. Hyvällä tuurilla joulun hujakoilla pystyy sulkeutumaan pariksi päivää hoitamaan jäsentelyn kuntoon.

Vyöryen vain kohti vuoden loppua, mutta muutaman hyvän pelisession kera, kiitos!

Luolaholvien lumo ja muuta ajankohtaista

04_Sword lying in cobwebs

Ryhdyin pitkästä aikaa suunnittelemaan ihan kunnon luolastoa, jota olisi tarkoitus pelauttaa ensin omalle porukalla, kunhan saamme järjestettyä ajan kaiken muun hässäkän ohella. Koska aikaa suunnitteluun on jonkin verran, yritän hioa yksityiskohtia ja tarjota haastetta sopivassa suhteessa.

Olen kuluvan viikon käyttänyt aikaa mekaniikan hienosäätöön ja lisätestaukseen sekä aloittanut tutustumisen Scribus-ohjelmaan, jolla Seikkailijoiden kilta taitetaan. Taittaminen on ollut itselle aina suuri kysymysmerkki, joten tulee samalla opeteltua yleishyödyllisiä taitoja. Taitto tulee olemaan joka tapauksessa suurin työurakka viimeisen oikoluvun ja jäsentelyn ohella.

Samalla on kova kuume päästä pelaamaan. Oman porukan suunnitelmien lisäksi ajattelin peluuttaa ja pelata ainakin seuraavassa Maraconissa sekä Tracon Hitpointissa.

Lukupaketti kiertoon

Strange writing

Koelukupaketti olisi jälleen kerran entistä ehompi. Jäsentelyä on parenneltu, esimerkkiseikkailu on kansien välissä ja kokonaisuus toivotulla paikallaan. Tekstiä on kätevästi 98 sivua, joten lukemiseen menee kotvanen.

Sillä välin on aikaa valmistella uusi seikkailu peliporukalle ja ryhtyä ihmettelemään taitto-ohjelmia. Syksy tulee sankarillisesti, sovitaan niin!

Seikkailu seikkailumpi seikkailuin

Vanhoja seikkailuvihkoja

Vanhoja käsin kirjoitettuja seikkailuja n. 1998-2004

Idea – luonnos – julkaisukelpoinen.

Pelkän idean pohjalta voi jo pitää peliä, mutta itse olen vuosien varrella tottunut hyvään valmisteluun, jossa piirretään esim. kartat, kirjoitetaan hahmot sekä suunnitellaan peliä varten löyhä, mutta koherentti juonirakenne. Tätä voisi kutsua luonnokseksi.

Roolipelejä varten rustatut kampanjat ja yksittäiset seikkailut ovat yleensä kertakäyttöisiksi tarkoitettuja. Niitä ei ole syytä julkaista missään, joten pelin jälkeen arkistoin ne mappiin ja jätän historialliseksi kuriositeetiksi. Siinä vaiheessa, kun julkaisee jotain, luonnos ei enää riitä. Täytyykin kirjoittaa mukaansatempaavasti ja niin, että joku muukin ymmärtää, mistä on kyse. Vaaditaan testausta, ja kummallisinta on ollut pelata samaa seikkailua uudelleen ja uudelleen eri porukoissa.

Tällä hetkellä työn alla on Seikkailijoiden killan aloitusseikkailun puhtaaksi kirjoittaminen, jonka olisi tarkoitus päätyä itse kirjaan pelaajien iloksi. Olen kerran kirjoittanut seikkailun julkaisukelpoiseksi kuusi vuotta sitten osallistuessani Ropeconin seikkailunkirjoituskilpailuun ja muistan hioneeni sitä tuntikausia ties minkä nippeli nappelin vuoksi.

Tarvitaan siis vain oikea tarinointimielentila ja aikaa, jonka jälkeen Seikkailijoiden kilta lähtee kesän edellä hieman lukukierrokselle.  Onneksi nyt on lomaa töistä… jotta voi tehdä töitä.

 

Kevätsuunnitelmia

Valoconissa tuli testattua uusin seikkailu, Rämeen lapset, joka toimi hyvin 4 tunnin pelissä. Paketista saa helposti pidemmänkin, joten pidän sen kätevästi valmiina peliporukkaa varten, joka kokoontuu ensi viikolla. Ehtivät jo vitsailla, että saavat pelata second hand -pelin, mutta tämä seikkailu on tietysti special edition. Yleensä sitä käsikirjoittaa seikkailun, joka pelataan ja se päätyy pöytälaatikkoon. Seuraavalla kerralla on taas uutta ja niin edelleen. Harvoin tarvitsee kirjoittaa puhtaaksi mitään.
Vakituisen peliporukan kanssa on jatkuvuutta. Voi suunnitella pidempiä juonikaaria ja sama seikkailijaryhmä jatkaa seuraavasta pelistä toiseen. Hauskanpidon lisäksi säännöllisellä pelaamisella on tärkeä sija Seikkailijoiden killan suunnittelussa, sillä pelin jälkeen pää pursuaa herkemmin uusia ideoita tai viilauksia. Haastavinta lienee saada ”kiireiset” aikuiset samaan tilaan kerran kuussa!
Seikkailijoiden kilta tarvitsee seuraavaksi esimerkkiseikkailun puhtaaksi kirjoittamisen, palautetta sekä jäsentelyä, jotta tekstit saisivat lopullisen sijansa kirjan sivuilta. Vaikka julkaisu kesällä 2017 kuulostaa kaukaiselta, täytyy lopuksi huomioida vielä visuaalisia seikkoja ja taitto, jotka vievät oman aikansa taiteilun ja muun elämän seassa.
Seikkailijoiden kilta matkaa myös ennen Ropeconia seikkailun hengessä ainakin pariin tapahtumaan. Tavoitteena tällä hetkellä kokea Hyvinkään Hypecon ja Oulun Maracon.