Arvioita ja aatoksia

Todellisuuspako-blogi on arvostellut juuri Seikkailijoiden killan. Käykäähän lukemassa, niin saatte jälleen oivan katsauksen, mistä pelissä on kyse!

Mikäli opus on jäänyt vielä hankkimatta, niin rohkeasti vain postia: kirjuri@seikkailijoidenkilta.net

Voin tarvittaessa rahdata niitä Ropeconiinkin, mikäli postikulut tuntuvat sinusta samalta kuin möhläysheitto tärkeällä hetkellä.

Olen nujakoinut aikani graafisten palasten kanssa, mutta koetan nyt raivata aikaa seikkailujen puhtaaksi kirjoittamiselle. Kirjoittaminen on nimenomaan eniten omaa hommaa, josta edellä mainittu arvostelukin antaa osviittaa. Taidan vain ajatella turhan visuaalisia, joten nyt vain raakaa tekstiä! Arr!

 

Talvilevolta kohti uutta

Olen pitänyt melkoisesti lepoa aktiivisesta luovasta toiminnasta – ainakin olen yrittänyt. Sen enempiä avaamatta olin kyllä moisen rupeaman tarpeessa, jos nyt siinä sivussa tuli pelattua seikkailu jos toinenkin ja kirittyä PC:n rästipelejä halki poikki pinoon. Ilokseni huomasin Nörttityttöjen arvostelun Seikkailijoiden killasta. Haluatko jonkun muun kertovan, missä pelistä on kyse? Arvostelu tiivistää sen kyllä erinomaisesti.

Tein taannoin oivalluksen, jonka myötä saan varmasti helpommin seikkailujakin sivuille. Katsokaas, olin laittanut julkaisutoiminnan riman aika korkealle. Mietin triljoonia visuaalisia välttämättömyyksiä ja kuvituksia, ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan paperille. Uusi päätös on siis laskea rimaa hieman ja ryhtyä tekstin kirjoittamiseen. Seikkailijoiden kiltaa varten on kuitenkin jo vino pino seikkailuja laatikossa ja näistä on varmaan iloa pelaajille, oli kyseessä sitten Seikkailijoiden kilta tai jokin muu systeemi.

Sain myös idean poikasen sooloseikkailun tekemisestä. Nämä seikkailut ovat kokeneet jonkin sortin uudelleen tulon tietokonepuolella, joten toteutusformaatti varmaan on jokin simppeli hyperlinkitetty seikkailusivusto. Katsotaan nyt mihin tämä idea vielä johtaa. Yritän olla miettimättä sitä visuaalista puolta nyt toistaiseksi tässäkin asiassa.

Minä siirryn nyt penkomaan arkistoa ja ryhdyn kirjoittamaan niitä seikkailuja puhtaaksi. Lisäksi tarvitsen varmaan jonkin pikakurssin karttojen piirtämisestä, mutta eiköhän netti siihen jonkinlaisen avun tarjoa.

Viimeistelyä vaille valmis

Ensi viikolla Seikkailijoiden killan pitäisi puksahtaa painoon ja sitä kautta pelin pitäisi ehtiä ihmeteltäväksi Ropeconiin. Jos siis kaikki sujuu hyvin, eikä kukaan tuuperru tulipalloon, joudu jättiläisen tallomaksi tai tainnu peikon nuijan kumaukseen. Aion esitellä peliä Ropeconissa perjantaina 28.7. ja peluuttaa seuraavana lauantaina iltapäivällä kaksi seikkailua.

Mitalin ansaitsisi se henkilö, joka ehdotti, että Ropecon myisi pienjulkaisijoiden tuotteita. Tällaiselle metsäläiselle mahdollisuus on enemmän kuin tärkeä, sillä Ropeconissa aikani jakautuu Seikkailijoiden killan lisäksi lapsenhoitoon. Näin ollen hankalin yhtälön osa eli myyntitiskin takana ihmettely poistuu.

Kuukausi on kulunut tiiviisti taittajan kanssa viestittelyyn ja viilausta on ollut yhä vähemmän ja vähemmän. Käytännössä Seikkailijoiden kilta on enää kannen taittoa vaille valmis. Kaikeksi onneksi olen lomalla päivätyöstäni, joten pystyn tekemään oikolukua pirteän pään kanssa valoisaan aikaan. Veikkaisin, että tähän peliin käytettyjä valvottuja yötunteja on jo huomattava määrä kasassa.

Lepään kuitenkin sitten Ropeconin jälkeen. Jospa vaikka nukkuisin muutaman yön?

Kurkistus kirjaan

On aika kurkistaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi) tulevan pelin sivuille kokonaisuutta odotellessa. Tyylittely lienee lopullinen, ellei yllättäviä mullistuksia saavu takaoikealta. Taitto on vielä kesken ja teksti sisältää vielä tavutusvirheitä sekä vaatii oikoluvun, joten ei kannata säikähtää.

Aukeamalta voit lukea Seikkailijoiden killan toiminnasta sekä Mennaelin saaresta, jossa sijaitsee killan päämaja. Kiltasali pääsee oikeuksiinsa lämminhenkisen kuvan voimin. Missä muualla sitä rentoutuisikaan seikkailujen välissä?

Itselleni tuntui hengästyttävältä nähdä, miten kuvitus ja vuosia hiottu tekstimassa päätyy viimein visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Tuskin maltan odottaa, miltä valmis kokonaisuus näyttää, miten kansi asettuu uomiinsa ja miltä tuntuu viimein pidellä kirjaa käsissään. Täytyy vain toivoa, että painon kanssa ei tule yllätyksiä!

Viiden vuoden luolasto

Tänä keväänä tuli täyteen 25 vuotta oivaa harrastusta, jota roolipelaamiseksi kutsutaan. Näihin vuosiin on mahtunut häiriintynyt määrä seikkailuja ja pelikertoja, jos mukaan lasketaan tekstipohjaisetkin tarinankerrontapelit. Roolipelien lumo on kuitenkin aina ollut uuden luominen. Niin kauan kuin mielikuvitusta riittää, pelit voivat jatkua eli seuraavat 25 vuotta täältä tullaan!

Viiden vuoden ajan Seikkailijoiden kilta on kulkenut mukana elämässäni, ja jos romaanin kirjoittaminen oli oikukas projekti, niin roolipeli on ollut vieläkin oikukkaampi. Kun romaanissa voi vain leikitellä tekstillä, roolipeleissä on mietittävä visuaalisuus, pelimekaniikka ja lopuksi kirjoitettava selkästi ja innostavasti. Kokonaisuus on astetta monimuotoisempi.

Kuluneet viisi vuotta ovat olleet myös henkilökohtaisesti täynnä elämänmuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet projektin etenemiseen. Seikkailijoiden kiltaa on kirjoitettu erityisesti yöaikaan ja sana ’ruuhkavuodet’ antaa varmaan vähän osviittaa. Mukana on myös melkoisia ylä- ja alamäkiä, joskin nämä lienevät niitä ihmisen tarinoita parhaimmillaan. Niinpä viisi vuotta tuntuu nyt kohtuulliselta ajalta, kaiken huomioon ottaen.

Taitto on edennyt puoliväliin asti ja julkaisu on yhä lähempänä. Olen useammin kuin kerran nähnyt unta, miten peli otetaan vastaan ja miettinyt, olenko kirjoittanut jonkin osan tarpeeksi hyvin. Teemat on kuitenkin hiottu loppuunsa. Seikkailijoiden kilta välttelee hetero-normatiivisuutta ja puristista Hollywood-moraalia. Sen ydin on feministinen – se miten olen roolipelit itse aina nähnyt, kaiken mahdollistavina mielikuvitusta kiehtovina yhteistyöpeleinä.

Teemakakun päällinen on kuorrutettu OSR-henkisellä sääntömekaniikalla ja fantasiamaailma pursuaa vaaroja ja perinteisiä luolastojakin. Asiat on pyritty pitämään yksinkertaisina, eikä mitään ole tarkoitus vetää eeppisiin mittoihin, jotta omaksuttavuus säilyy. Pelinjohtajat voivat sitten halutessaan olla niin eeppisiä kuin haluavat. Roolipelin yksi tarkoitus on antaa kiehtova lähtökohta, josta aloittaa seikkailujen sarjansa.

Kohta kaikki on valmista ja sitä myöten oma hämmennys kasvaa. Mitä seuraavaksi? Olisiko viimein aika pelata ne rästiin jääneet tietokonepelit? Maalata 200 figuuria? Roolipelien ohella tietysti. Seikkailuja syntyy vähintään kaksi per kuukausi. Ehkä niillekin löytyisi oma pieni kirjasensa? Mistä sen tietää.

Viilauksen aika

Strange writingSeikkailijoiden kilta alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan enää niitä kuuluisia pieniä viilauksia, joissa täytyy edetä kärsivällisesti. Jäsentelyn tarkistus ja oikoluku vie oman aikansa, mutta työtaakkaa helpottaa kummasti ammattitaitoisen taittajan löytyminen. Siinä missä taiton opettelu olisi ollut mielenkiintoista (ja hyödyllistä), aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää ja täytyy keskittää voimavarat omalle osaamisalueelleen.

Uudet ideat ovat myös löytäneet tiensä pelin sivuille ja syventäneet niin maailmaa kuin mekaniikkaakin. Maracon aktivoi kätevästi seikkailunkirjoituksen ja saatu palaute pelistä osoitti, että olen oikeilla urilla. Oma peliporukka pääsee ihmettelemään uusimpia viilauksia jo ensi sunnuntaina ja saan sitä kautta myös uutta palautetta.

Peli valmistuu, yö kerrallaan.

Yö hörhöään kiittää

05_zeroYöllä on aikaa kaikenlaiselle, kun jaksaa valvoa ja ideat kantavat väsymyksen yli. Seikkailijoiden kilta on saanut osakseen kuuluisia klo 4 aamuyöllä iskeviä pieniä uudistuksia, jotka on pakko saada tehtyä heti. Sitten huomaa, että pieni säätö vaikuttaa sivuilla 12, 34, 55 ja 77, jolloin on kirjoitettava uusiksi ei pelkästään itse mekaniikkaa, vaan myös tarinallisia elementtejä.

Maracon on ensi viikolla ja viimeistelen kahta n. 3-4 tunnin seikkailua, jotka nyt ainakin toistaiseksi kulkevat nimellä Ruusu ja miekka sekä Myrskyn jälkeen. Luvassa on tietysti vaaroja, seikkailua ja mysteerejä. Sopivasti oma peliporukkani kokoontuu helmikuun puolella Maraconin jälkeen, joten he saavat sitten pelitestattua seikkailua pöytään.

Jatkan siis yöhön ja yritän saada niin paljon tehtyä kuin mahdollista.

Talven pelejä

Lyhty

Joulun aika puskee päälle. Parasta peliaikaa siis, kunhan pelaajilla on aikaa. Siispä valjastettakoon Skype avuksi, kun sopiva hetki lyö. Muutamat testit ovat ainakin tuoneet lisää pientä viilattavaa.

Isoin urakka on edelleen taitto ja sitä ennen tehtävä tekstin uudelleenjäsentely, mikä ehkä vaatisi muutakin aikaa kuin perinteisen 22-02 yöllä olevan pirteän periodin. Hyvällä tuurilla joulun hujakoilla pystyy sulkeutumaan pariksi päivää hoitamaan jäsentelyn kuntoon.

Vyöryen vain kohti vuoden loppua, mutta muutaman hyvän pelisession kera, kiitos!

Luolaholvien lumo ja muuta ajankohtaista

04_Sword lying in cobwebs

Ryhdyin pitkästä aikaa suunnittelemaan ihan kunnon luolastoa, jota olisi tarkoitus pelauttaa ensin omalle porukalla, kunhan saamme järjestettyä ajan kaiken muun hässäkän ohella. Koska aikaa suunnitteluun on jonkin verran, yritän hioa yksityiskohtia ja tarjota haastetta sopivassa suhteessa.

Olen kuluvan viikon käyttänyt aikaa mekaniikan hienosäätöön ja lisätestaukseen sekä aloittanut tutustumisen Scribus-ohjelmaan, jolla Seikkailijoiden kilta taitetaan. Taittaminen on ollut itselle aina suuri kysymysmerkki, joten tulee samalla opeteltua yleishyödyllisiä taitoja. Taitto tulee olemaan joka tapauksessa suurin työurakka viimeisen oikoluvun ja jäsentelyn ohella.

Samalla on kova kuume päästä pelaamaan. Oman porukan suunnitelmien lisäksi ajattelin peluuttaa ja pelata ainakin seuraavassa Maraconissa sekä Tracon Hitpointissa.

Lukupaketti kiertoon

Strange writing

Koelukupaketti olisi jälleen kerran entistä ehompi. Jäsentelyä on parenneltu, esimerkkiseikkailu on kansien välissä ja kokonaisuus toivotulla paikallaan. Tekstiä on kätevästi 98 sivua, joten lukemiseen menee kotvanen.

Sillä välin on aikaa valmistella uusi seikkailu peliporukalle ja ryhtyä ihmettelemään taitto-ohjelmia. Syksy tulee sankarillisesti, sovitaan niin!