Esittelyssä seikkailijaryhmiä

Pyöritän tällä hetkellä Seikkailijoiden kiltaa kolmelle poppoolle, ja koska porukoissa on samoja ihmisiä, täytyy seikkailuja kirjoittaa aina uudenveroisina ja ihmeellisinä. Hyvä tapa pitää luovaa toimintaa yllä.

Ryhmässä 1 toimivat seikkailijat Kera, Reca, Susa, Noar ja Rhuarch. Heidän tarinansa on alkanut jo, kun Seikkailijoiden kilta oli vasta prototyyppi, joten hahmojen tietoihin on tehty vuosien varrella pientä hienosäätöä. Heidän seikkailunsa ovat kulkeneet suurelta osin Frynin villien suomaiden ja rämeiden halki, jossa monet salaisuudet odottavat usvan ja unohduksen peitossa.

Ryhmässä 2 seikkailevat Ansa-Lascal, Sela Siipisulka, Torm Syväsurma ja Talimar. Porukka muodostui pelaamaan pieniä viikkosessiota aina silloin tällöin ja hahmot ovat kokeneet kimurantteja seikkailuja Kritoksella, Vorgassa sekä viimeisimpänä Ithalian eteläisten sademetsien katveessa.

Seikkailijan liikanimi saattaa vaihdella seikkailujen aikana. Lascal oli alunperin Lascal Laulaja, hilpeä vaeltaja Kritokselta, mutta sittemmin muutaman epäonnisen ansakokeilun jälkeen nimi on muuttunut. Torm taas tunnettiin ennen Terva-airona, sillä hän oli kotoisin Kaapparisaarilta. (Sela tosin kutsui häntä Terva-aivoksi, sen verran komeita ovat olleet herran möhläykset kriittisillä hetkillä.) Pelastettuaan koko muun ryhmän vedenalaisessa taistelussa Torm otti liikanimekseen Syväsurma.

Tällä hetkellä Lascal, Sela, Torm ja Talimar tutkivat vampyyriksi muuttuneen seikkailijan tapausta, joka on alusta pitäen osoittautunut varsin vaiherikkaaksi ja hankalaksi tapaukseksi. Jäljet ovat viemässä ryhmää kohti pahamaineisia Aavevuoria, johon vampyyrin otaksutaan paenneen. Pahaksi onneksi vuoriston nimi ei ole tuulesta temmattu, vaan vaaran hetket odottavat, ennen kuin vampyyri on kukistettu.

Ryhmässä 3 Vorgan kylmää maata tutkivat Lautrec Hopeavuori, Murr, Fiona Merimieli ja Vern Varjomieli. Tämän ryhmän seikkailut ovat vasta aluillaan ja mikäs sen karumpi paikka aloittaa seikkailijan uraansa kuin kylmä pohjola. Ryhmä on toistaiseksi selvittänyt peikkojen tihutöitä Raivopään kauppalassa ja tehnyt melkoisia historiallisia löytöjä. Nähtäväksi jää saavatko muutkin tahot vihiä löydöistä vai ei.

Luova mylly pyörii täten jatkuvasti ruuhkavuosien keskelläkin. Harmi, ettei 1-vuotias osaa vielä ihan keskittyä pelaamiseen saati sitten siihen, että antaisi aikuisille pari tuntia vapaata. Eiköhän aika taivuta tämänkin dilemman.

Seikkailujen syksy

Ropeconin jälkeen on ollut hyvä levätä hetki ja ihmetelläkin, että mitä seuraavaksi. Peli on ulkona, julki, ostettavissa. Mahtavaa!

Kuluneina viikkona Ropeconissa pitämäni esitelmä Seikkailijoiden killasta on löytänyt tiensä YouTuben puolelle ja voit katsoa syväluotaavan esitelmän täältä. Roolipelitiedotuksen Sami Koponen myös haastetteli minua julkaisun tiimoilta ja kerron haastattelussa niin pelisuunnittelun kulisseista kuin harrastushistoriastakin. Kaikki liittyy kaikkeen mitään unohtamatta.

Sitten niihin tulevaisuuden suunnitelmiin. Tarkoitus on tuottaa Seikkailijoiden kiltaan mukavaa pelattavaa. Valmisseikkailuita, suuremman mittakaavan alkutilanteita (joista lähteä vetämään peliä omaan suuntaan) sekä varmasti tarkennuksia maailmaan. Pöytälaatikossa on jo sopivia luonnoksia ja seikkailuiden lomassa tulee tietysti luotua uusia paikkoja.

 

Ropecon 2017 jälkitunnelmia

Olisi ollut paikallaan kutsua muutama mörkö avuksi Ropeconiin, sillä viikonlopusta tuli varsin hektinen. Aloitin reippaasti pitämällä julkistusesitelmän Seikkailijoiden killasta perjantaina ja sain puhuttua juuri sen, mitä olin aikonutkin, jonka lisäksi yleisö esitti hyviä tarkentavia kysymyksiä. Alkujännitystä oli, mutta se suli nopeasti pois. Oli helpompaa pitää esitelmää valmiista pelistä kuin työn alla olevasta projektista. Muutoin perjantai-ilta kului kantoliinaillessa, kirjoja viedessä ja tuttuihin törmäillessä.

Vauvan kanssa seikkailu vaatii yleensä aikaista siirtymistä kotioloihin, josta sitten ponnahdettiin lauantaihin. Sinne olin valmistellut kaksi peliä Seikkailijoiden kiltaa, molemmat kahden tunnin sessioita. Metsäsaaren arvoitus sisältyy itse kirjaankin, joten se tuli pelattua läpi rutiinilla, mutta jokainen ryhmä pelaa sen taatusti hieman eri tavalla. Eksotiikkaa pelihetkeen toi rikkoutunut ilmastointiputki, joka valutteli vettä huoneeseen. Nähtävästi vesikaaos vaivasi myös oven ulkopuolella olevaa käytävää vielä pelin jälkeenkin.

Toinen peluutus, Kadoksissa, käsitteli kadonneiden seikkailijoiden mysteeriä, joka johdatti seikkailijat osuvasti nimetyn Puolen nenän solan taakse, jonka laaksossa hieman kimurantti ja muuntautumiskykyinen luolasto odotti ryhmää. Seikkailijat eivät vähästä hätkähtäneet, vaan suorittivat tehtävän, vaikka aika menikin lopuksi vähän tiukille. Molemmista peleistä jäi hyvä fiilis ja mukana oli täysi ryhmä seikkailijoita eli 6 pelaajaa.

Lauantaina myös muksuolevaisuus oli tuplaantunut, joten sitä tuli soljuttua paikasta toiseen aika nopealla tahdilla. Lopulta sitä löysi itsensä syömästä ja melkeinpä sen jälkeen olikin jo palattava tukikohtaan. Pomppulinnan paluu oli kyllä kätevä ainakin vanhempaa muksua ajatellen ja hän sai viimein omat roolipelinopat.

Sunnuntaina palasin heti aamusta takaisin ja tällä kertaa liikuskelin yksin, niin ehdin kaikessa rauhassa katsoa läpi myyntikojut. Pelikryptan osalta oli puhetta, että menisin Poriin peliä pitämään, joten nyt pähkin kalenterin kanssa, minne tuo hetki osuisi. Tanssiinkin ehdin tosiaan sunnuntain puolella. Pornopolkan 100min maratoniin tuli osallistuttua 10 minuutiksi ja siinäkin jo tuli kuuma – sittemmin jalat myös kipeytyivät. Taidan olla ruosteessa, vaikka pää pelaakin hyvin.

Sunnuntai loppuikin sitten jo ennen klo 14, kun piti ehtiä nimiäisiin. Kaikin puolin vauhdikas Ropecon oli tällä kertaa ja ensi vuonna täytyykin taas peluuttaa jotakin uutta. Mukavinta olisi peluuttaa hahmot tasolle 20 asti 2h pelisessioiden voimin. Vain 40h tunnin urakka jaettuna kolmelle päivälle. Mahdollista, eikö vain? Ainakin mörköjen kanssa!

Ropecon 2017 ja Seikkailijoiden kilta

Ropeconiin on enää vajaa viikko aikaa ja valmistelut ovat loppusuoralla. Seikkailijoiden killan osalta viikonlopun aikataulu on seuraavanlainen:

Perjantai klo 18-19, sali 201

Seikkailijoiden killan julkistusesitelmä

Tule kuuntelemaan, missä pelistä on kysymys ja kurkkaa hieman kulissien taakse, kun kerron myös suunnitteluvaiheista. Mahdollisuus myös esittää kysymyksiä ja kerätä omistuskirjoitus kirjaan.

Lauantai klo 11-13, sali 214

Seikkailu: Metsäsaaren arvoitus

Aloittelevien seikkailijoiden ensimmäinen koitos, joka löytyy myös julkaisusta. Mukaan mahtuu 2-6 pelaajaa.

Lauantai klo 15-17, kokoustamon aula 1.krs

Seikkailu: Kadoksissa

Kokeneempien seikkailijoiden pulmallinen mysteeri selvitettäväksi. Mukaan mahtuu 2-6 pelaajaa.

Mistä Seikkailijoiden killan saa hankittua?

Seikkailijoiden kilta on tarjolla Ropeconin ylläpitämällä Ropecon Shop -myyntipisteellä koko tapahtuman ajan perjantaista sunnuntaihin.

Muuta

Ropeconissa täytyy kaiken muun ohessa käydä katsahtamassa kaikenlaista uutta ja kummaa. Vanhin muksu lähtee myös reissulle lauantaiksi ja pääsee täten ensi kerran ihmettelemään sitä kaikkea, mitä tapahtumalla tarjottavana niin pelien kuin figujenkin osalta. Omaan listaani aion tietysti lisätä vielä haahuilun ja pööpöilyn, sillä tapahtumassa törmää aina tavalla tai toisella tuttuihin.

Seikkailijoiden kilta on valmis!

Enemmän kuin iloisena ilmoitan, että Seikkailijoiden kilta on valmistunut monien kirjavien ja jännittävien vaiheiden jälkeen!

Pelin julkaisu tapahtuu Ropeconissa, jonne tuon vinon pinon kirjoja kaikkien iloksi Ropeconin myyntitiskille. Mikäli haluat ennakkotilata Seikkailijoiden killan, voit tehdä sen osoitteessa: kirjuri@seikkailijoidenkilta.net

Voin toimittaa sinulle kirjan Ropeconiin tai postittaa kirjan (postikulut +5,20€) viikolta 30 lähtien.

Seikkailijoiden kilta kustantaa 35€.

Olkoon seikkailusi täynnä menestystä!

 

 

Viimeistelyä vaille valmis

Ensi viikolla Seikkailijoiden killan pitäisi puksahtaa painoon ja sitä kautta pelin pitäisi ehtiä ihmeteltäväksi Ropeconiin. Jos siis kaikki sujuu hyvin, eikä kukaan tuuperru tulipalloon, joudu jättiläisen tallomaksi tai tainnu peikon nuijan kumaukseen. Aion esitellä peliä Ropeconissa perjantaina 28.7. ja peluuttaa seuraavana lauantaina iltapäivällä kaksi seikkailua.

Mitalin ansaitsisi se henkilö, joka ehdotti, että Ropecon myisi pienjulkaisijoiden tuotteita. Tällaiselle metsäläiselle mahdollisuus on enemmän kuin tärkeä, sillä Ropeconissa aikani jakautuu Seikkailijoiden killan lisäksi lapsenhoitoon. Näin ollen hankalin yhtälön osa eli myyntitiskin takana ihmettely poistuu.

Kuukausi on kulunut tiiviisti taittajan kanssa viestittelyyn ja viilausta on ollut yhä vähemmän ja vähemmän. Käytännössä Seikkailijoiden kilta on enää kannen taittoa vaille valmis. Kaikeksi onneksi olen lomalla päivätyöstäni, joten pystyn tekemään oikolukua pirteän pään kanssa valoisaan aikaan. Veikkaisin, että tähän peliin käytettyjä valvottuja yötunteja on jo huomattava määrä kasassa.

Lepään kuitenkin sitten Ropeconin jälkeen. Jospa vaikka nukkuisin muutaman yön?

Kurkistus kirjaan

On aika kurkistaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi) tulevan pelin sivuille kokonaisuutta odotellessa. Tyylittely lienee lopullinen, ellei yllättäviä mullistuksia saavu takaoikealta. Taitto on vielä kesken ja teksti sisältää vielä tavutusvirheitä sekä vaatii oikoluvun, joten ei kannata säikähtää.

Aukeamalta voit lukea Seikkailijoiden killan toiminnasta sekä Mennaelin saaresta, jossa sijaitsee killan päämaja. Kiltasali pääsee oikeuksiinsa lämminhenkisen kuvan voimin. Missä muualla sitä rentoutuisikaan seikkailujen välissä?

Itselleni tuntui hengästyttävältä nähdä, miten kuvitus ja vuosia hiottu tekstimassa päätyy viimein visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Tuskin maltan odottaa, miltä valmis kokonaisuus näyttää, miten kansi asettuu uomiinsa ja miltä tuntuu viimein pidellä kirjaa käsissään. Täytyy vain toivoa, että painon kanssa ei tule yllätyksiä!

Viiden vuoden luolasto

Tänä keväänä tuli täyteen 25 vuotta oivaa harrastusta, jota roolipelaamiseksi kutsutaan. Näihin vuosiin on mahtunut häiriintynyt määrä seikkailuja ja pelikertoja, jos mukaan lasketaan tekstipohjaisetkin tarinankerrontapelit. Roolipelien lumo on kuitenkin aina ollut uuden luominen. Niin kauan kuin mielikuvitusta riittää, pelit voivat jatkua eli seuraavat 25 vuotta täältä tullaan!

Viiden vuoden ajan Seikkailijoiden kilta on kulkenut mukana elämässäni, ja jos romaanin kirjoittaminen oli oikukas projekti, niin roolipeli on ollut vieläkin oikukkaampi. Kun romaanissa voi vain leikitellä tekstillä, roolipeleissä on mietittävä visuaalisuus, pelimekaniikka ja lopuksi kirjoitettava selkästi ja innostavasti. Kokonaisuus on astetta monimuotoisempi.

Kuluneet viisi vuotta ovat olleet myös henkilökohtaisesti täynnä elämänmuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet projektin etenemiseen. Seikkailijoiden kiltaa on kirjoitettu erityisesti yöaikaan ja sana ’ruuhkavuodet’ antaa varmaan vähän osviittaa. Mukana on myös melkoisia ylä- ja alamäkiä, joskin nämä lienevät niitä ihmisen tarinoita parhaimmillaan. Niinpä viisi vuotta tuntuu nyt kohtuulliselta ajalta, kaiken huomioon ottaen.

Taitto on edennyt puoliväliin asti ja julkaisu on yhä lähempänä. Olen useammin kuin kerran nähnyt unta, miten peli otetaan vastaan ja miettinyt, olenko kirjoittanut jonkin osan tarpeeksi hyvin. Teemat on kuitenkin hiottu loppuunsa. Seikkailijoiden kilta välttelee hetero-normatiivisuutta ja puristista Hollywood-moraalia. Sen ydin on feministinen – se miten olen roolipelit itse aina nähnyt, kaiken mahdollistavina mielikuvitusta kiehtovina yhteistyöpeleinä.

Teemakakun päällinen on kuorrutettu OSR-henkisellä sääntömekaniikalla ja fantasiamaailma pursuaa vaaroja ja perinteisiä luolastojakin. Asiat on pyritty pitämään yksinkertaisina, eikä mitään ole tarkoitus vetää eeppisiin mittoihin, jotta omaksuttavuus säilyy. Pelinjohtajat voivat sitten halutessaan olla niin eeppisiä kuin haluavat. Roolipelin yksi tarkoitus on antaa kiehtova lähtökohta, josta aloittaa seikkailujen sarjansa.

Kohta kaikki on valmista ja sitä myöten oma hämmennys kasvaa. Mitä seuraavaksi? Olisiko viimein aika pelata ne rästiin jääneet tietokonepelit? Maalata 200 figuuria? Roolipelien ohella tietysti. Seikkailuja syntyy vähintään kaksi per kuukausi. Ehkä niillekin löytyisi oma pieni kirjasensa? Mistä sen tietää.

Kevään korvat ja kesän keskuudessa

Kevään lisääntynyt valo osuu paatuneimmankin luolaörkin silmään puhumattakaan pelinjohtajista, jotka ryhtyvät katsomaan kalenteria ja huomaavat Ropecon-karkelon olemassaolon. Talven mittaan tehty työ saa tällä kertaa luvan näkyä tapahtumassa ensijaisesti Seikkailijoiden killan julkaisuna, mutta toiseksi myös muutaman seikkailun voimin. Luvassa näillä näkymin suoraviivaista pelastusretkeä ja astetta oudompi mysteerio seikkailijoiden päänvaivaksi.

Käytin myös eilisen illan tutustuessani virtuaalityöpöytään nimeltä Roll20, jossa roolipelin pyöritys netin kautta pitäisi lähennellä ihmettä ja kummaa.  Varsinainen peliporukka on joutunut pienten maahisten vaikutuspiiriin siinä määrin, että fyysinen ilmaantuminen alkaa olla työn takana. Sen tähden netin kautta tapahtuva pöytäpelaaminen tuntuu sopivalta ratkaisulta. Työkalut tuntuu olevan mietitty vähän kaikenlaiseen toimintaan, mutta menee hetki, ennen kuin niistä saa koherentin kokonaisuuden itselleen.

Samaan aikaan viikkoporukkamme jatkaa tutkimuksia Vorgassa, Puolen nenän solassa, jossa avunpyyntöön vastanneet seikkailijat pääsevät tutkimaan asioita pintaa syvemmältä. Vauhdikas pelitahti pitää pelinjohtajan kätevästi kartalla ja uusia ideoita syntyy sopivan pakon edessä!

 

Taiton taikaa ja uusia rakennelmia

Kaksi kuukautta henkeviä ja hämäriä öitä. Jossain välissä lienee nukuttukin, mutta puuskittain työskentelevän on taottava juuri silloin, kun rauta on kuumaa. Ahjossa on aherrettu ja viilattu, oikoluettu ja saatu vielä viime hetken ideoitakin. Luovissa projekteissa tulee kuitenkin se hetki, kun täytyy jollain tapaa päättää, että jokin osio on valmis. Niinpä Seikkailijoiden kilta on matkannut nyt taittajan luokse ja julkaisu on taas askeleen lähempänä.

Kotisivut ovat myös vaihtaneet uuteen osoitteeseen ja tästä eteenpäin sivuja pyritään muokkaamaan ja järjestelemään uuteen suuntaan osanen kerrallaan samalla, kun tulevaisuus aukenee edessä päin. Samaan aikaan uutta peliaikaa on järjestynyt, kun ryhdyimme pienellä poppoolla pelaamaan joka toinen viikko sen verran, kun arki suo. Toistaiseksi se on suonut hyviä seikkailuja, joita voisi myöhemmin kirjoittaa puhtaaksi asti.

Tässä kohtaa on myös hyvä muistaa nukkua muutama yö (ja pelata muutama rästiin jäänyt peli) ja ihmetellä sitten taittajan terveisiä.