Arvioita ja aatoksia

Todellisuuspako-blogi on arvostellut juuri Seikkailijoiden killan. Käykäähän lukemassa, niin saatte jälleen oivan katsauksen, mistä pelissä on kyse!

Mikäli opus on jäänyt vielä hankkimatta, niin rohkeasti vain postia: kirjuri@seikkailijoidenkilta.net

Voin tarvittaessa rahdata niitä Ropeconiinkin, mikäli postikulut tuntuvat sinusta samalta kuin möhläysheitto tärkeällä hetkellä.

Olen nujakoinut aikani graafisten palasten kanssa, mutta koetan nyt raivata aikaa seikkailujen puhtaaksi kirjoittamiselle. Kirjoittaminen on nimenomaan eniten omaa hommaa, josta edellä mainittu arvostelukin antaa osviittaa. Taidan vain ajatella turhan visuaalisia, joten nyt vain raakaa tekstiä! Arr!

 

Viilauksen aika

Strange writingSeikkailijoiden kilta alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan enää niitä kuuluisia pieniä viilauksia, joissa täytyy edetä kärsivällisesti. Jäsentelyn tarkistus ja oikoluku vie oman aikansa, mutta työtaakkaa helpottaa kummasti ammattitaitoisen taittajan löytyminen. Siinä missä taiton opettelu olisi ollut mielenkiintoista (ja hyödyllistä), aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää ja täytyy keskittää voimavarat omalle osaamisalueelleen.

Uudet ideat ovat myös löytäneet tiensä pelin sivuille ja syventäneet niin maailmaa kuin mekaniikkaakin. Maracon aktivoi kätevästi seikkailunkirjoituksen ja saatu palaute pelistä osoitti, että olen oikeilla urilla. Oma peliporukka pääsee ihmettelemään uusimpia viilauksia jo ensi sunnuntaina ja saan sitä kautta myös uutta palautetta.

Peli valmistuu, yö kerrallaan.

Lukupaketti kiertoon

Strange writing

Koelukupaketti olisi jälleen kerran entistä ehompi. Jäsentelyä on parenneltu, esimerkkiseikkailu on kansien välissä ja kokonaisuus toivotulla paikallaan. Tekstiä on kätevästi 98 sivua, joten lukemiseen menee kotvanen.

Sillä välin on aikaa valmistella uusi seikkailu peliporukalle ja ryhtyä ihmettelemään taitto-ohjelmia. Syksy tulee sankarillisesti, sovitaan niin!

Seikkailu seikkailumpi seikkailuin

Vanhoja seikkailuvihkoja

Vanhoja käsin kirjoitettuja seikkailuja n. 1998-2004

Idea – luonnos – julkaisukelpoinen.

Pelkän idean pohjalta voi jo pitää peliä, mutta itse olen vuosien varrella tottunut hyvään valmisteluun, jossa piirretään esim. kartat, kirjoitetaan hahmot sekä suunnitellaan peliä varten löyhä, mutta koherentti juonirakenne. Tätä voisi kutsua luonnokseksi.

Roolipelejä varten rustatut kampanjat ja yksittäiset seikkailut ovat yleensä kertakäyttöisiksi tarkoitettuja. Niitä ei ole syytä julkaista missään, joten pelin jälkeen arkistoin ne mappiin ja jätän historialliseksi kuriositeetiksi. Siinä vaiheessa, kun julkaisee jotain, luonnos ei enää riitä. Täytyykin kirjoittaa mukaansatempaavasti ja niin, että joku muukin ymmärtää, mistä on kyse. Vaaditaan testausta, ja kummallisinta on ollut pelata samaa seikkailua uudelleen ja uudelleen eri porukoissa.

Tällä hetkellä työn alla on Seikkailijoiden killan aloitusseikkailun puhtaaksi kirjoittaminen, jonka olisi tarkoitus päätyä itse kirjaan pelaajien iloksi. Olen kerran kirjoittanut seikkailun julkaisukelpoiseksi kuusi vuotta sitten osallistuessani Ropeconin seikkailunkirjoituskilpailuun ja muistan hioneeni sitä tuntikausia ties minkä nippeli nappelin vuoksi.

Tarvitaan siis vain oikea tarinointimielentila ja aikaa, jonka jälkeen Seikkailijoiden kilta lähtee kesän edellä hieman lukukierrokselle.  Onneksi nyt on lomaa töistä… jotta voi tehdä töitä.