Talvilevolta kohti uutta

Olen pitänyt melkoisesti lepoa aktiivisesta luovasta toiminnasta – ainakin olen yrittänyt. Sen enempiä avaamatta olin kyllä moisen rupeaman tarpeessa, jos nyt siinä sivussa tuli pelattua seikkailu jos toinenkin ja kirittyä PC:n rästipelejä halki poikki pinoon. Ilokseni huomasin Nörttityttöjen arvostelun Seikkailijoiden killasta. Haluatko jonkun muun kertovan, missä pelistä on kyse? Arvostelu tiivistää sen kyllä erinomaisesti.

Tein taannoin oivalluksen, jonka myötä saan varmasti helpommin seikkailujakin sivuille. Katsokaas, olin laittanut julkaisutoiminnan riman aika korkealle. Mietin triljoonia visuaalisia välttämättömyyksiä ja kuvituksia, ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan paperille. Uusi päätös on siis laskea rimaa hieman ja ryhtyä tekstin kirjoittamiseen. Seikkailijoiden kiltaa varten on kuitenkin jo vino pino seikkailuja laatikossa ja näistä on varmaan iloa pelaajille, oli kyseessä sitten Seikkailijoiden kilta tai jokin muu systeemi.

Sain myös idean poikasen sooloseikkailun tekemisestä. Nämä seikkailut ovat kokeneet jonkin sortin uudelleen tulon tietokonepuolella, joten toteutusformaatti varmaan on jokin simppeli hyperlinkitetty seikkailusivusto. Katsotaan nyt mihin tämä idea vielä johtaa. Yritän olla miettimättä sitä visuaalista puolta nyt toistaiseksi tässäkin asiassa.

Minä siirryn nyt penkomaan arkistoa ja ryhdyn kirjoittamaan niitä seikkailuja puhtaaksi. Lisäksi tarvitsen varmaan jonkin pikakurssin karttojen piirtämisestä, mutta eiköhän netti siihen jonkinlaisen avun tarjoa.

Esittelyssä seikkailijaryhmiä

Pyöritän tällä hetkellä Seikkailijoiden kiltaa kolmelle poppoolle, ja koska porukoissa on samoja ihmisiä, täytyy seikkailuja kirjoittaa aina uudenveroisina ja ihmeellisinä. Hyvä tapa pitää luovaa toimintaa yllä.

Ryhmässä 1 toimivat seikkailijat Kera, Reca, Susa, Noar ja Rhuarch. Heidän tarinansa on alkanut jo, kun Seikkailijoiden kilta oli vasta prototyyppi, joten hahmojen tietoihin on tehty vuosien varrella pientä hienosäätöä. Heidän seikkailunsa ovat kulkeneet suurelta osin Frynin villien suomaiden ja rämeiden halki, jossa monet salaisuudet odottavat usvan ja unohduksen peitossa.

Ryhmässä 2 seikkailevat Ansa-Lascal, Sela Siipisulka, Torm Syväsurma ja Talimar. Porukka muodostui pelaamaan pieniä viikkosessiota aina silloin tällöin ja hahmot ovat kokeneet kimurantteja seikkailuja Kritoksella, Vorgassa sekä viimeisimpänä Ithalian eteläisten sademetsien katveessa.

Seikkailijan liikanimi saattaa vaihdella seikkailujen aikana. Lascal oli alunperin Lascal Laulaja, hilpeä vaeltaja Kritokselta, mutta sittemmin muutaman epäonnisen ansakokeilun jälkeen nimi on muuttunut. Torm taas tunnettiin ennen Terva-airona, sillä hän oli kotoisin Kaapparisaarilta. (Sela tosin kutsui häntä Terva-aivoksi, sen verran komeita ovat olleet herran möhläykset kriittisillä hetkillä.) Pelastettuaan koko muun ryhmän vedenalaisessa taistelussa Torm otti liikanimekseen Syväsurma.

Tällä hetkellä Lascal, Sela, Torm ja Talimar tutkivat vampyyriksi muuttuneen seikkailijan tapausta, joka on alusta pitäen osoittautunut varsin vaiherikkaaksi ja hankalaksi tapaukseksi. Jäljet ovat viemässä ryhmää kohti pahamaineisia Aavevuoria, johon vampyyrin otaksutaan paenneen. Pahaksi onneksi vuoriston nimi ei ole tuulesta temmattu, vaan vaaran hetket odottavat, ennen kuin vampyyri on kukistettu.

Ryhmässä 3 Vorgan kylmää maata tutkivat Lautrec Hopeavuori, Murr, Fiona Merimieli ja Vern Varjomieli. Tämän ryhmän seikkailut ovat vasta aluillaan ja mikäs sen karumpi paikka aloittaa seikkailijan uraansa kuin kylmä pohjola. Ryhmä on toistaiseksi selvittänyt peikkojen tihutöitä Raivopään kauppalassa ja tehnyt melkoisia historiallisia löytöjä. Nähtäväksi jää saavatko muutkin tahot vihiä löydöistä vai ei.

Luova mylly pyörii täten jatkuvasti ruuhkavuosien keskelläkin. Harmi, ettei 1-vuotias osaa vielä ihan keskittyä pelaamiseen saati sitten siihen, että antaisi aikuisille pari tuntia vapaata. Eiköhän aika taivuta tämänkin dilemman.

Yö hörhöään kiittää

05_zeroYöllä on aikaa kaikenlaiselle, kun jaksaa valvoa ja ideat kantavat väsymyksen yli. Seikkailijoiden kilta on saanut osakseen kuuluisia klo 4 aamuyöllä iskeviä pieniä uudistuksia, jotka on pakko saada tehtyä heti. Sitten huomaa, että pieni säätö vaikuttaa sivuilla 12, 34, 55 ja 77, jolloin on kirjoitettava uusiksi ei pelkästään itse mekaniikkaa, vaan myös tarinallisia elementtejä.

Maracon on ensi viikolla ja viimeistelen kahta n. 3-4 tunnin seikkailua, jotka nyt ainakin toistaiseksi kulkevat nimellä Ruusu ja miekka sekä Myrskyn jälkeen. Luvassa on tietysti vaaroja, seikkailua ja mysteerejä. Sopivasti oma peliporukkani kokoontuu helmikuun puolella Maraconin jälkeen, joten he saavat sitten pelitestattua seikkailua pöytään.

Jatkan siis yöhön ja yritän saada niin paljon tehtyä kuin mahdollista.

Pöytälaatikon avaus

En tiedä tarkalleen, kuinka paljon meitä on. Ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet seikkailuja ja pyörittäneet pitkiä kampanjoita vuosikausia astumatta ulos linnoituksestaan. Kokeneita puurtajia, jotka pysyvät visusti poissa julkisilta areenoilta, sillä oma peliryhmä on ollut tuttu ja turvallinen kenties jo lähemmäs 20 vuotta.

Minä piipahdin julkisella areenalla vuonna 2010 Ropeconissa. Voitin tuolloin seikkailunkirjoituskilpailun Keski-Maahan sijoittuvalla seikkailulla Auringon veri. Minua jännitti, sillä kilpailuun kuului, että peluutan myös kirjoittamani seikkailun. Se oli ensimmäinen kerta, kun uskalsin tuntemattomien pariin pelaamaan.

Kilpailu ja kokemukset antoivat minulle itseluottamusta, mutta jatkoin syystä tai toisesta vielä omissa ympyröissäni. Mietin, voisiko pikkuseikkailuja myydä halpaan hintaan netissä, mutta puhtaaksi kirjoittaminen nousi usein muurina eteen. Halusin vain luoda koko ajan uutta, en palata vanhaan.

Vuoden 2012 kesällä vietin paljon aikaa hiekkalaatikolla muksun kanssa. Olin edellisenä vuonna kirjoittanut esikoisromaanini, jonka viimeistely rullasi hitaasti eteenpäin. Hiekkalinnat ja neppisradat olivat sopivan rauhoittavia, eivätkä liian korkealentoisia… Tai niin sitä luulisi. Hiekkalaatikolla ehtii nimittäin ajattelemaan sitä ja tätä.

Työ Seikkailijoiden killan parissa alkoi heinäkuussa 2012 kuriositeettina. Teen yleensä töitä puuskittain, ensin toppuutellen ja sitten menettäen täysin kontrollin. Seikkailijoiden kilta on täten edennyt hyökyaaltoina noudattaen oikkujani. Se on ollut tähän asti yksi pöytälaatikon helmistä, mutta nyt on aika nostaa se päivänvaloon. Ja samalla on itsekin astuttava linnoituksesta.