Tunnelmia ja tuntemattomia

Aika vierii vaihteeksi hyvää vauhtia. Sen sijaan, että olisin saanut puhtaaksi kirjoitettua korkealuokkaista laatuseikkailua, olen täyttänyt pöytälaatikkoa niin, että mokoma kohta räjähtää kappaleiksi. Kun samaan aikaan pelaa montaa kampanjaa ja koukuttuu aika ajoin figumaalaukseenkin, niin tarvitaan sopiva pysähdys siihen puhtaaksi kirjoittamiseen.

Roolipelitiedotuksessa, joka uutisoi erinomaisesti skenen tapahtumia, oli maaliskuun puolella ANKH:n tekijän, Pasi Janhusen, haastattelu. ANKH oli itselleni roolipelaamisen sisäänheittotuote, mutta sillä on myös osansa siihen, miksi Seikkailijoiden kilta syntyi. Lähdin nimittäin tavoittelemaan samanlaista pelitunnelmaa ja koetin pitää mielessä senkin aspektin, etten vedä hommaa liian vakavaksi. Seikkailijoiden kiltakin oli pitkään koneellani Kiva-kansiossa Kivaprojektina.

Kun tähyilen kalenteria, niin huomaan, että Ropecon on jo kolmen kuukauden päässä. Koska edelliset conit ovat menneet puheohjelmiin ja niihin valmistautumiseen, päätin ottaa vuoden 2018 conin huomattavasti rennommin ja välttää kaikenlaista, mikä edes kuulostaa valmistautumiselta. Näin ollen en ole peluuttamassa tai puhumassa virallisia, mutta toki saa juuttua keskustelemaan!

Perustin myös roolipelaamista käsittelevän blogin, Maalattuja hahmoja, sillä halusin kirjoitella muistiin pelattuja pelejä, pohtia roolipelaamista laajemmin, ihmetellä figumaalausta ja siihen liittyvää megalomaniaa sekä hahmotella muistelmia. Seikkailijoiden kiltakin esiintyy siellä silloin tällöin, onhan meillä kampanja pyörimässä. Aika katsoa, mahtuuko uusin seikkailu vielä pöytälaatikkoon ennen viikonlopun peliä!

Ropecon 2017 jälkitunnelmia

Olisi ollut paikallaan kutsua muutama mörkö avuksi Ropeconiin, sillä viikonlopusta tuli varsin hektinen. Aloitin reippaasti pitämällä julkistusesitelmän Seikkailijoiden killasta perjantaina ja sain puhuttua juuri sen, mitä olin aikonutkin, jonka lisäksi yleisö esitti hyviä tarkentavia kysymyksiä. Alkujännitystä oli, mutta se suli nopeasti pois. Oli helpompaa pitää esitelmää valmiista pelistä kuin työn alla olevasta projektista. Muutoin perjantai-ilta kului kantoliinaillessa, kirjoja viedessä ja tuttuihin törmäillessä.

Vauvan kanssa seikkailu vaatii yleensä aikaista siirtymistä kotioloihin, josta sitten ponnahdettiin lauantaihin. Sinne olin valmistellut kaksi peliä Seikkailijoiden kiltaa, molemmat kahden tunnin sessioita. Metsäsaaren arvoitus sisältyy itse kirjaankin, joten se tuli pelattua läpi rutiinilla, mutta jokainen ryhmä pelaa sen taatusti hieman eri tavalla. Eksotiikkaa pelihetkeen toi rikkoutunut ilmastointiputki, joka valutteli vettä huoneeseen. Nähtävästi vesikaaos vaivasi myös oven ulkopuolella olevaa käytävää vielä pelin jälkeenkin.

Toinen peluutus, Kadoksissa, käsitteli kadonneiden seikkailijoiden mysteeriä, joka johdatti seikkailijat osuvasti nimetyn Puolen nenän solan taakse, jonka laaksossa hieman kimurantti ja muuntautumiskykyinen luolasto odotti ryhmää. Seikkailijat eivät vähästä hätkähtäneet, vaan suorittivat tehtävän, vaikka aika menikin lopuksi vähän tiukille. Molemmista peleistä jäi hyvä fiilis ja mukana oli täysi ryhmä seikkailijoita eli 6 pelaajaa.

Lauantaina myös muksuolevaisuus oli tuplaantunut, joten sitä tuli soljuttua paikasta toiseen aika nopealla tahdilla. Lopulta sitä löysi itsensä syömästä ja melkeinpä sen jälkeen olikin jo palattava tukikohtaan. Pomppulinnan paluu oli kyllä kätevä ainakin vanhempaa muksua ajatellen ja hän sai viimein omat roolipelinopat.

Sunnuntaina palasin heti aamusta takaisin ja tällä kertaa liikuskelin yksin, niin ehdin kaikessa rauhassa katsoa läpi myyntikojut. Pelikryptan osalta oli puhetta, että menisin Poriin peliä pitämään, joten nyt pähkin kalenterin kanssa, minne tuo hetki osuisi. Tanssiinkin ehdin tosiaan sunnuntain puolella. Pornopolkan 100min maratoniin tuli osallistuttua 10 minuutiksi ja siinäkin jo tuli kuuma – sittemmin jalat myös kipeytyivät. Taidan olla ruosteessa, vaikka pää pelaakin hyvin.

Sunnuntai loppuikin sitten jo ennen klo 14, kun piti ehtiä nimiäisiin. Kaikin puolin vauhdikas Ropecon oli tällä kertaa ja ensi vuonna täytyykin taas peluuttaa jotakin uutta. Mukavinta olisi peluuttaa hahmot tasolle 20 asti 2h pelisessioiden voimin. Vain 40h tunnin urakka jaettuna kolmelle päivälle. Mahdollista, eikö vain? Ainakin mörköjen kanssa!

Ropecon 2017 ja Seikkailijoiden kilta

Ropeconiin on enää vajaa viikko aikaa ja valmistelut ovat loppusuoralla. Seikkailijoiden killan osalta viikonlopun aikataulu on seuraavanlainen:

Perjantai klo 18-19, sali 201

Seikkailijoiden killan julkistusesitelmä

Tule kuuntelemaan, missä pelistä on kysymys ja kurkkaa hieman kulissien taakse, kun kerron myös suunnitteluvaiheista. Mahdollisuus myös esittää kysymyksiä ja kerätä omistuskirjoitus kirjaan.

Lauantai klo 11-13, sali 214

Seikkailu: Metsäsaaren arvoitus

Aloittelevien seikkailijoiden ensimmäinen koitos, joka löytyy myös julkaisusta. Mukaan mahtuu 2-6 pelaajaa.

Lauantai klo 15-17, kokoustamon aula 1.krs

Seikkailu: Kadoksissa

Kokeneempien seikkailijoiden pulmallinen mysteeri selvitettäväksi. Mukaan mahtuu 2-6 pelaajaa.

Mistä Seikkailijoiden killan saa hankittua?

Seikkailijoiden kilta on tarjolla Ropeconin ylläpitämällä Ropecon Shop -myyntipisteellä koko tapahtuman ajan perjantaista sunnuntaihin.

Muuta

Ropeconissa täytyy kaiken muun ohessa käydä katsahtamassa kaikenlaista uutta ja kummaa. Vanhin muksu lähtee myös reissulle lauantaiksi ja pääsee täten ensi kerran ihmettelemään sitä kaikkea, mitä tapahtumalla tarjottavana niin pelien kuin figujenkin osalta. Omaan listaani aion tietysti lisätä vielä haahuilun ja pööpöilyn, sillä tapahtumassa törmää aina tavalla tai toisella tuttuihin.

Viimeistelyä vaille valmis

Ensi viikolla Seikkailijoiden killan pitäisi puksahtaa painoon ja sitä kautta pelin pitäisi ehtiä ihmeteltäväksi Ropeconiin. Jos siis kaikki sujuu hyvin, eikä kukaan tuuperru tulipalloon, joudu jättiläisen tallomaksi tai tainnu peikon nuijan kumaukseen. Aion esitellä peliä Ropeconissa perjantaina 28.7. ja peluuttaa seuraavana lauantaina iltapäivällä kaksi seikkailua.

Mitalin ansaitsisi se henkilö, joka ehdotti, että Ropecon myisi pienjulkaisijoiden tuotteita. Tällaiselle metsäläiselle mahdollisuus on enemmän kuin tärkeä, sillä Ropeconissa aikani jakautuu Seikkailijoiden killan lisäksi lapsenhoitoon. Näin ollen hankalin yhtälön osa eli myyntitiskin takana ihmettely poistuu.

Kuukausi on kulunut tiiviisti taittajan kanssa viestittelyyn ja viilausta on ollut yhä vähemmän ja vähemmän. Käytännössä Seikkailijoiden kilta on enää kannen taittoa vaille valmis. Kaikeksi onneksi olen lomalla päivätyöstäni, joten pystyn tekemään oikolukua pirteän pään kanssa valoisaan aikaan. Veikkaisin, että tähän peliin käytettyjä valvottuja yötunteja on jo huomattava määrä kasassa.

Lepään kuitenkin sitten Ropeconin jälkeen. Jospa vaikka nukkuisin muutaman yön?

Kevään korvat ja kesän keskuudessa

Kevään lisääntynyt valo osuu paatuneimmankin luolaörkin silmään puhumattakaan pelinjohtajista, jotka ryhtyvät katsomaan kalenteria ja huomaavat Ropecon-karkelon olemassaolon. Talven mittaan tehty työ saa tällä kertaa luvan näkyä tapahtumassa ensijaisesti Seikkailijoiden killan julkaisuna, mutta toiseksi myös muutaman seikkailun voimin. Luvassa näillä näkymin suoraviivaista pelastusretkeä ja astetta oudompi mysteerio seikkailijoiden päänvaivaksi.

Käytin myös eilisen illan tutustuessani virtuaalityöpöytään nimeltä Roll20, jossa roolipelin pyöritys netin kautta pitäisi lähennellä ihmettä ja kummaa.  Varsinainen peliporukka on joutunut pienten maahisten vaikutuspiiriin siinä määrin, että fyysinen ilmaantuminen alkaa olla työn takana. Sen tähden netin kautta tapahtuva pöytäpelaaminen tuntuu sopivalta ratkaisulta. Työkalut tuntuu olevan mietitty vähän kaikenlaiseen toimintaan, mutta menee hetki, ennen kuin niistä saa koherentin kokonaisuuden itselleen.

Samaan aikaan viikkoporukkamme jatkaa tutkimuksia Vorgassa, Puolen nenän solassa, jossa avunpyyntöön vastanneet seikkailijat pääsevät tutkimaan asioita pintaa syvemmältä. Vauhdikas pelitahti pitää pelinjohtajan kätevästi kartalla ja uusia ideoita syntyy sopivan pakon edessä!

 

Esitelmöinnin taito ja muita kertomuksia

Lyhty

Ropecon on ohi ja pidin Seikkailijoiden killasta 40 minuutin napakan esitelmän, jossa sain käytyä pelin pääpointit läpi sekä vastattua lopuksi vielä muutamaan kysymykseen pelin tiimoilta. Esitys meni hyvin, kun ottaa huomioon, että olen pitänyt esitelmää viimeksi joskus kouluaikoina. Pientä jännitystä oli, mutta onneksi ystäviltä tuli paljon tukea ja hyvää psyykkausta.

Esitelmään perehtyminen oli itselle samalla hyvä tilaisuus nähdä projekti kokonaisuutena ja katsoa, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Kesän perusidea oli lähetellä koko raakateksti sinne tänne ja odotella palautetta, ehkäpä se on hyvä tehdä ensin.

Ropeconissa oli myös hyviä luentoja pelin julkaisuun liittyen. Ironspinen Miska Fredmanin esitelmä käsitteli roolipelin julkaisua kokonaisuutena, ja oli helpottavaa huomata, että on ollut projektissa koko ajan tunnetuilla vesillä. Taitto on seuraava iso askel, joten siihen täytyy kiinnittää erityishuomiota.

Ropeconin suurin anti on myös tunnelma, joka ei ollut vähentynyt tapahtuman siirtyessä Otaniemestä Pasilaan. Oikeastaan pidin enemmän tilan avaruudesta ja sen tuomista uusista mahdollisuuksista tuttuihin törmäilyn ja pelien tuijottelun osalta. Pääasia kuitenkin saada hieman lisäpotkua projektiin ja nyt on helpompi tehdä tiekarttaa.