Talvilevolta kohti uutta

Olen pitänyt melkoisesti lepoa aktiivisesta luovasta toiminnasta – ainakin olen yrittänyt. Sen enempiä avaamatta olin kyllä moisen rupeaman tarpeessa, jos nyt siinä sivussa tuli pelattua seikkailu jos toinenkin ja kirittyä PC:n rästipelejä halki poikki pinoon. Ilokseni huomasin Nörttityttöjen arvostelun Seikkailijoiden killasta. Haluatko jonkun muun kertovan, missä pelistä on kyse? Arvostelu tiivistää sen kyllä erinomaisesti.

Tein taannoin oivalluksen, jonka myötä saan varmasti helpommin seikkailujakin sivuille. Katsokaas, olin laittanut julkaisutoiminnan riman aika korkealle. Mietin triljoonia visuaalisia välttämättömyyksiä ja kuvituksia, ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan paperille. Uusi päätös on siis laskea rimaa hieman ja ryhtyä tekstin kirjoittamiseen. Seikkailijoiden kiltaa varten on kuitenkin jo vino pino seikkailuja laatikossa ja näistä on varmaan iloa pelaajille, oli kyseessä sitten Seikkailijoiden kilta tai jokin muu systeemi.

Sain myös idean poikasen sooloseikkailun tekemisestä. Nämä seikkailut ovat kokeneet jonkin sortin uudelleen tulon tietokonepuolella, joten toteutusformaatti varmaan on jokin simppeli hyperlinkitetty seikkailusivusto. Katsotaan nyt mihin tämä idea vielä johtaa. Yritän olla miettimättä sitä visuaalista puolta nyt toistaiseksi tässäkin asiassa.

Minä siirryn nyt penkomaan arkistoa ja ryhdyn kirjoittamaan niitä seikkailuja puhtaaksi. Lisäksi tarvitsen varmaan jonkin pikakurssin karttojen piirtämisestä, mutta eiköhän netti siihen jonkinlaisen avun tarjoa.

Seikkailujen syksy

Ropeconin jälkeen on ollut hyvä levätä hetki ja ihmetelläkin, että mitä seuraavaksi. Peli on ulkona, julki, ostettavissa. Mahtavaa!

Kuluneina viikkona Ropeconissa pitämäni esitelmä Seikkailijoiden killasta on löytänyt tiensä YouTuben puolelle ja voit katsoa syväluotaavan esitelmän täältä. Roolipelitiedotuksen Sami Koponen myös haastetteli minua julkaisun tiimoilta ja kerron haastattelussa niin pelisuunnittelun kulisseista kuin harrastushistoriastakin. Kaikki liittyy kaikkeen mitään unohtamatta.

Sitten niihin tulevaisuuden suunnitelmiin. Tarkoitus on tuottaa Seikkailijoiden kiltaan mukavaa pelattavaa. Valmisseikkailuita, suuremman mittakaavan alkutilanteita (joista lähteä vetämään peliä omaan suuntaan) sekä varmasti tarkennuksia maailmaan. Pöytälaatikossa on jo sopivia luonnoksia ja seikkailuiden lomassa tulee tietysti luotua uusia paikkoja.

 

Ropecon 2017 jälkitunnelmia

Olisi ollut paikallaan kutsua muutama mörkö avuksi Ropeconiin, sillä viikonlopusta tuli varsin hektinen. Aloitin reippaasti pitämällä julkistusesitelmän Seikkailijoiden killasta perjantaina ja sain puhuttua juuri sen, mitä olin aikonutkin, jonka lisäksi yleisö esitti hyviä tarkentavia kysymyksiä. Alkujännitystä oli, mutta se suli nopeasti pois. Oli helpompaa pitää esitelmää valmiista pelistä kuin työn alla olevasta projektista. Muutoin perjantai-ilta kului kantoliinaillessa, kirjoja viedessä ja tuttuihin törmäillessä.

Vauvan kanssa seikkailu vaatii yleensä aikaista siirtymistä kotioloihin, josta sitten ponnahdettiin lauantaihin. Sinne olin valmistellut kaksi peliä Seikkailijoiden kiltaa, molemmat kahden tunnin sessioita. Metsäsaaren arvoitus sisältyy itse kirjaankin, joten se tuli pelattua läpi rutiinilla, mutta jokainen ryhmä pelaa sen taatusti hieman eri tavalla. Eksotiikkaa pelihetkeen toi rikkoutunut ilmastointiputki, joka valutteli vettä huoneeseen. Nähtävästi vesikaaos vaivasi myös oven ulkopuolella olevaa käytävää vielä pelin jälkeenkin.

Toinen peluutus, Kadoksissa, käsitteli kadonneiden seikkailijoiden mysteeriä, joka johdatti seikkailijat osuvasti nimetyn Puolen nenän solan taakse, jonka laaksossa hieman kimurantti ja muuntautumiskykyinen luolasto odotti ryhmää. Seikkailijat eivät vähästä hätkähtäneet, vaan suorittivat tehtävän, vaikka aika menikin lopuksi vähän tiukille. Molemmista peleistä jäi hyvä fiilis ja mukana oli täysi ryhmä seikkailijoita eli 6 pelaajaa.

Lauantaina myös muksuolevaisuus oli tuplaantunut, joten sitä tuli soljuttua paikasta toiseen aika nopealla tahdilla. Lopulta sitä löysi itsensä syömästä ja melkeinpä sen jälkeen olikin jo palattava tukikohtaan. Pomppulinnan paluu oli kyllä kätevä ainakin vanhempaa muksua ajatellen ja hän sai viimein omat roolipelinopat.

Sunnuntaina palasin heti aamusta takaisin ja tällä kertaa liikuskelin yksin, niin ehdin kaikessa rauhassa katsoa läpi myyntikojut. Pelikryptan osalta oli puhetta, että menisin Poriin peliä pitämään, joten nyt pähkin kalenterin kanssa, minne tuo hetki osuisi. Tanssiinkin ehdin tosiaan sunnuntain puolella. Pornopolkan 100min maratoniin tuli osallistuttua 10 minuutiksi ja siinäkin jo tuli kuuma – sittemmin jalat myös kipeytyivät. Taidan olla ruosteessa, vaikka pää pelaakin hyvin.

Sunnuntai loppuikin sitten jo ennen klo 14, kun piti ehtiä nimiäisiin. Kaikin puolin vauhdikas Ropecon oli tällä kertaa ja ensi vuonna täytyykin taas peluuttaa jotakin uutta. Mukavinta olisi peluuttaa hahmot tasolle 20 asti 2h pelisessioiden voimin. Vain 40h tunnin urakka jaettuna kolmelle päivälle. Mahdollista, eikö vain? Ainakin mörköjen kanssa!

Kevään korvat ja kesän keskuudessa

Kevään lisääntynyt valo osuu paatuneimmankin luolaörkin silmään puhumattakaan pelinjohtajista, jotka ryhtyvät katsomaan kalenteria ja huomaavat Ropecon-karkelon olemassaolon. Talven mittaan tehty työ saa tällä kertaa luvan näkyä tapahtumassa ensijaisesti Seikkailijoiden killan julkaisuna, mutta toiseksi myös muutaman seikkailun voimin. Luvassa näillä näkymin suoraviivaista pelastusretkeä ja astetta oudompi mysteerio seikkailijoiden päänvaivaksi.

Käytin myös eilisen illan tutustuessani virtuaalityöpöytään nimeltä Roll20, jossa roolipelin pyöritys netin kautta pitäisi lähennellä ihmettä ja kummaa.  Varsinainen peliporukka on joutunut pienten maahisten vaikutuspiiriin siinä määrin, että fyysinen ilmaantuminen alkaa olla työn takana. Sen tähden netin kautta tapahtuva pöytäpelaaminen tuntuu sopivalta ratkaisulta. Työkalut tuntuu olevan mietitty vähän kaikenlaiseen toimintaan, mutta menee hetki, ennen kuin niistä saa koherentin kokonaisuuden itselleen.

Samaan aikaan viikkoporukkamme jatkaa tutkimuksia Vorgassa, Puolen nenän solassa, jossa avunpyyntöön vastanneet seikkailijat pääsevät tutkimaan asioita pintaa syvemmältä. Vauhdikas pelitahti pitää pelinjohtajan kätevästi kartalla ja uusia ideoita syntyy sopivan pakon edessä!

 

Taiton taikaa ja uusia rakennelmia

Kaksi kuukautta henkeviä ja hämäriä öitä. Jossain välissä lienee nukuttukin, mutta puuskittain työskentelevän on taottava juuri silloin, kun rauta on kuumaa. Ahjossa on aherrettu ja viilattu, oikoluettu ja saatu vielä viime hetken ideoitakin. Luovissa projekteissa tulee kuitenkin se hetki, kun täytyy jollain tapaa päättää, että jokin osio on valmis. Niinpä Seikkailijoiden kilta on matkannut nyt taittajan luokse ja julkaisu on taas askeleen lähempänä.

Kotisivut ovat myös vaihtaneet uuteen osoitteeseen ja tästä eteenpäin sivuja pyritään muokkaamaan ja järjestelemään uuteen suuntaan osanen kerrallaan samalla, kun tulevaisuus aukenee edessä päin. Samaan aikaan uutta peliaikaa on järjestynyt, kun ryhdyimme pienellä poppoolla pelaamaan joka toinen viikko sen verran, kun arki suo. Toistaiseksi se on suonut hyviä seikkailuja, joita voisi myöhemmin kirjoittaa puhtaaksi asti.

Tässä kohtaa on myös hyvä muistaa nukkua muutama yö (ja pelata muutama rästiin jäänyt peli) ja ihmetellä sitten taittajan terveisiä.

Yö hörhöään kiittää

05_zeroYöllä on aikaa kaikenlaiselle, kun jaksaa valvoa ja ideat kantavat väsymyksen yli. Seikkailijoiden kilta on saanut osakseen kuuluisia klo 4 aamuyöllä iskeviä pieniä uudistuksia, jotka on pakko saada tehtyä heti. Sitten huomaa, että pieni säätö vaikuttaa sivuilla 12, 34, 55 ja 77, jolloin on kirjoitettava uusiksi ei pelkästään itse mekaniikkaa, vaan myös tarinallisia elementtejä.

Maracon on ensi viikolla ja viimeistelen kahta n. 3-4 tunnin seikkailua, jotka nyt ainakin toistaiseksi kulkevat nimellä Ruusu ja miekka sekä Myrskyn jälkeen. Luvassa on tietysti vaaroja, seikkailua ja mysteerejä. Sopivasti oma peliporukkani kokoontuu helmikuun puolella Maraconin jälkeen, joten he saavat sitten pelitestattua seikkailua pöytään.

Jatkan siis yöhön ja yritän saada niin paljon tehtyä kuin mahdollista.

Seikkailu seikkailumpi seikkailuin

Vanhoja seikkailuvihkoja

Vanhoja käsin kirjoitettuja seikkailuja n. 1998-2004

Idea – luonnos – julkaisukelpoinen.

Pelkän idean pohjalta voi jo pitää peliä, mutta itse olen vuosien varrella tottunut hyvään valmisteluun, jossa piirretään esim. kartat, kirjoitetaan hahmot sekä suunnitellaan peliä varten löyhä, mutta koherentti juonirakenne. Tätä voisi kutsua luonnokseksi.

Roolipelejä varten rustatut kampanjat ja yksittäiset seikkailut ovat yleensä kertakäyttöisiksi tarkoitettuja. Niitä ei ole syytä julkaista missään, joten pelin jälkeen arkistoin ne mappiin ja jätän historialliseksi kuriositeetiksi. Siinä vaiheessa, kun julkaisee jotain, luonnos ei enää riitä. Täytyykin kirjoittaa mukaansatempaavasti ja niin, että joku muukin ymmärtää, mistä on kyse. Vaaditaan testausta, ja kummallisinta on ollut pelata samaa seikkailua uudelleen ja uudelleen eri porukoissa.

Tällä hetkellä työn alla on Seikkailijoiden killan aloitusseikkailun puhtaaksi kirjoittaminen, jonka olisi tarkoitus päätyä itse kirjaan pelaajien iloksi. Olen kerran kirjoittanut seikkailun julkaisukelpoiseksi kuusi vuotta sitten osallistuessani Ropeconin seikkailunkirjoituskilpailuun ja muistan hioneeni sitä tuntikausia ties minkä nippeli nappelin vuoksi.

Tarvitaan siis vain oikea tarinointimielentila ja aikaa, jonka jälkeen Seikkailijoiden kilta lähtee kesän edellä hieman lukukierrokselle.  Onneksi nyt on lomaa töistä… jotta voi tehdä töitä.