Kurkistus kirjaan

On aika kurkistaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi) tulevan pelin sivuille kokonaisuutta odotellessa. Tyylittely lienee lopullinen, ellei yllättäviä mullistuksia saavu takaoikealta. Taitto on vielä kesken ja teksti sisältää vielä tavutusvirheitä sekä vaatii oikoluvun, joten ei kannata säikähtää.

Aukeamalta voit lukea Seikkailijoiden killan toiminnasta sekä Mennaelin saaresta, jossa sijaitsee killan päämaja. Kiltasali pääsee oikeuksiinsa lämminhenkisen kuvan voimin. Missä muualla sitä rentoutuisikaan seikkailujen välissä?

Itselleni tuntui hengästyttävältä nähdä, miten kuvitus ja vuosia hiottu tekstimassa päätyy viimein visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Tuskin maltan odottaa, miltä valmis kokonaisuus näyttää, miten kansi asettuu uomiinsa ja miltä tuntuu viimein pidellä kirjaa käsissään. Täytyy vain toivoa, että painon kanssa ei tule yllätyksiä!

Viiden vuoden luolasto

Tänä keväänä tuli täyteen 25 vuotta oivaa harrastusta, jota roolipelaamiseksi kutsutaan. Näihin vuosiin on mahtunut häiriintynyt määrä seikkailuja ja pelikertoja, jos mukaan lasketaan tekstipohjaisetkin tarinankerrontapelit. Roolipelien lumo on kuitenkin aina ollut uuden luominen. Niin kauan kuin mielikuvitusta riittää, pelit voivat jatkua eli seuraavat 25 vuotta täältä tullaan!

Viiden vuoden ajan Seikkailijoiden kilta on kulkenut mukana elämässäni, ja jos romaanin kirjoittaminen oli oikukas projekti, niin roolipeli on ollut vieläkin oikukkaampi. Kun romaanissa voi vain leikitellä tekstillä, roolipeleissä on mietittävä visuaalisuus, pelimekaniikka ja lopuksi kirjoitettava selkästi ja innostavasti. Kokonaisuus on astetta monimuotoisempi.

Kuluneet viisi vuotta ovat olleet myös henkilökohtaisesti täynnä elämänmuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet projektin etenemiseen. Seikkailijoiden kiltaa on kirjoitettu erityisesti yöaikaan ja sana ’ruuhkavuodet’ antaa varmaan vähän osviittaa. Mukana on myös melkoisia ylä- ja alamäkiä, joskin nämä lienevät niitä ihmisen tarinoita parhaimmillaan. Niinpä viisi vuotta tuntuu nyt kohtuulliselta ajalta, kaiken huomioon ottaen.

Taitto on edennyt puoliväliin asti ja julkaisu on yhä lähempänä. Olen useammin kuin kerran nähnyt unta, miten peli otetaan vastaan ja miettinyt, olenko kirjoittanut jonkin osan tarpeeksi hyvin. Teemat on kuitenkin hiottu loppuunsa. Seikkailijoiden kilta välttelee hetero-normatiivisuutta ja puristista Hollywood-moraalia. Sen ydin on feministinen – se miten olen roolipelit itse aina nähnyt, kaiken mahdollistavina mielikuvitusta kiehtovina yhteistyöpeleinä.

Teemakakun päällinen on kuorrutettu OSR-henkisellä sääntömekaniikalla ja fantasiamaailma pursuaa vaaroja ja perinteisiä luolastojakin. Asiat on pyritty pitämään yksinkertaisina, eikä mitään ole tarkoitus vetää eeppisiin mittoihin, jotta omaksuttavuus säilyy. Pelinjohtajat voivat sitten halutessaan olla niin eeppisiä kuin haluavat. Roolipelin yksi tarkoitus on antaa kiehtova lähtökohta, josta aloittaa seikkailujen sarjansa.

Kohta kaikki on valmista ja sitä myöten oma hämmennys kasvaa. Mitä seuraavaksi? Olisiko viimein aika pelata ne rästiin jääneet tietokonepelit? Maalata 200 figuuria? Roolipelien ohella tietysti. Seikkailuja syntyy vähintään kaksi per kuukausi. Ehkä niillekin löytyisi oma pieni kirjasensa? Mistä sen tietää.

Taiton taikaa ja uusia rakennelmia

Kaksi kuukautta henkeviä ja hämäriä öitä. Jossain välissä lienee nukuttukin, mutta puuskittain työskentelevän on taottava juuri silloin, kun rauta on kuumaa. Ahjossa on aherrettu ja viilattu, oikoluettu ja saatu vielä viime hetken ideoitakin. Luovissa projekteissa tulee kuitenkin se hetki, kun täytyy jollain tapaa päättää, että jokin osio on valmis. Niinpä Seikkailijoiden kilta on matkannut nyt taittajan luokse ja julkaisu on taas askeleen lähempänä.

Kotisivut ovat myös vaihtaneet uuteen osoitteeseen ja tästä eteenpäin sivuja pyritään muokkaamaan ja järjestelemään uuteen suuntaan osanen kerrallaan samalla, kun tulevaisuus aukenee edessä päin. Samaan aikaan uutta peliaikaa on järjestynyt, kun ryhdyimme pienellä poppoolla pelaamaan joka toinen viikko sen verran, kun arki suo. Toistaiseksi se on suonut hyviä seikkailuja, joita voisi myöhemmin kirjoittaa puhtaaksi asti.

Tässä kohtaa on myös hyvä muistaa nukkua muutama yö (ja pelata muutama rästiin jäänyt peli) ja ihmetellä sitten taittajan terveisiä.

Viilauksen aika

Strange writingSeikkailijoiden kilta alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan enää niitä kuuluisia pieniä viilauksia, joissa täytyy edetä kärsivällisesti. Jäsentelyn tarkistus ja oikoluku vie oman aikansa, mutta työtaakkaa helpottaa kummasti ammattitaitoisen taittajan löytyminen. Siinä missä taiton opettelu olisi ollut mielenkiintoista (ja hyödyllistä), aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää ja täytyy keskittää voimavarat omalle osaamisalueelleen.

Uudet ideat ovat myös löytäneet tiensä pelin sivuille ja syventäneet niin maailmaa kuin mekaniikkaakin. Maracon aktivoi kätevästi seikkailunkirjoituksen ja saatu palaute pelistä osoitti, että olen oikeilla urilla. Oma peliporukka pääsee ihmettelemään uusimpia viilauksia jo ensi sunnuntaina ja saan sitä kautta myös uutta palautetta.

Peli valmistuu, yö kerrallaan.

Talven pelejä

Lyhty

Joulun aika puskee päälle. Parasta peliaikaa siis, kunhan pelaajilla on aikaa. Siispä valjastettakoon Skype avuksi, kun sopiva hetki lyö. Muutamat testit ovat ainakin tuoneet lisää pientä viilattavaa.

Isoin urakka on edelleen taitto ja sitä ennen tehtävä tekstin uudelleenjäsentely, mikä ehkä vaatisi muutakin aikaa kuin perinteisen 22-02 yöllä olevan pirteän periodin. Hyvällä tuurilla joulun hujakoilla pystyy sulkeutumaan pariksi päivää hoitamaan jäsentelyn kuntoon.

Vyöryen vain kohti vuoden loppua, mutta muutaman hyvän pelisession kera, kiitos!

Lukupaketti kiertoon

Strange writing

Koelukupaketti olisi jälleen kerran entistä ehompi. Jäsentelyä on parenneltu, esimerkkiseikkailu on kansien välissä ja kokonaisuus toivotulla paikallaan. Tekstiä on kätevästi 98 sivua, joten lukemiseen menee kotvanen.

Sillä välin on aikaa valmistella uusi seikkailu peliporukalle ja ryhtyä ihmettelemään taitto-ohjelmia. Syksy tulee sankarillisesti, sovitaan niin!