Kritos

Saranean itälaidalla kohoaa vehreä saari, jossa kohoavat linnat ja lumoavat lehtimetsät. Laidunmaalla tepastelevat lampaat ja laiho keinuu kevyesti tuulenvireessä, johon maajussien peltolaulut yhtyvät. Linnojen edustalla liehuvat kirjavat viirit, ja torvet soivat, kun turnajaiset julistetaan alkaneeksi. Aurinko heijastuu kiiltävistä haarniskoista, ja hevoset karauttavat matkaan. Kulkija tietää saapuneensa Kritoksen saarelle, kreenien valtakuntaan, jonka sydämessä sykkivät ritariromantiikka ja uroteot.

Kreenit ovat Saranean kansoista ehkä uteliaimpia ja ylpeimpiä. He jaksavat muistuttaa ulkomaalaisia verenperintönsä ainutlaatuisuudesta, etenkin jos he ovat aatelista syntyperää. Historia tuntee kreenit valloittajina, jotka ovat ketterästi osallistuneet Saranean selkkauksiin.

Kreenien yhteiskunta on feodaalinen. Ylimpänä on hallitsija, kuningas tai kuningatar, joka kuuluu aina hallitsevaan Helonin ylhäiseen sukuun. Monarkki on läänittänyt maita ritareille, jotka muodostavat Kritoksen aateliston. Heillä on paljon valtaa omalla maallaan, mutta viime kädessä he ovat vastuussa hallitsijalle, mikäli he ryhtyvät turhan omapäisiksi tai hallitsija kutsuu heidät sotaan.

Kreenien tavallinen kansa muodostaa Kritoksen näkymättömän selkärangan. He ovat maanviljelijöitä, karjankasvattajia, kauppiaita, seppiä ja sotilaita, ja mahdollistavat työllään aateliskulttuurin ylläpidon. Tavallinen kansa  suhtautuu ritareihin ihaillen, ja kiertelevät trubaduurit kertovatkin mielellään vanhoja ja uusia tarinoita heidän edesottamuksistaan. Moni tavallinen kreeni haaveilee tulevansa nostetuksi aateliseksi mainetekojen myötä, vaikka tällaiset tapahtumat ovatkin harvinaisia. Tarinat pitävät silti huolen, ettei yritteliäitä puutu.