Pohjoisen tarinoita

Vorga

Lupasin kesäkuussa matkata pohjolaan hieman kartoitustöihin ja vihdoinkin on valmista! Tervetuloa Vorgan karuun ja vieraanvaraiseen maahan, jossa jylhät vuoret, kadonneet laaksot ja tuimat pakkaset haastavat seikkailijoita!

Kuunneltuani kotvan kovaäänisten vaanien kertomuksia sekä juotuani heidän kanssaan hunajasimaa, on aika nousta laivaan ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Ithalian ikuiset metsämaat kutsuvat!

Kiertelevä trubaduuri Kritoksella

Kritos

Ritariromantiikan kehdon, Kritoksen, kartta on valmis ja löytyy Oheismateriaali-sivulta. Nyt kelpaa matkustaa maan kolkasta kolkkaan ja tutkia synkkiä metsiä, rauniolinnoja ja syrjäisiä saaria sekä nauttia viinitarhoista, turnajaisista ja koreista juhlista. Seikkailijoille Kritos on aina tarjonnut haasteita niin perinteisten hirviöiden kuin omalaatuisten valtaa pitävien aatelisten juonittelujenkin puolesta.

Jännittäviä seikkailuhetkiä Kritoksella! Kartturi aikoo seuraavaksi ottaa laivan kohti pohjolaa, Vorgan kylmään maahan, josta ei kuitenkaan lämminhenkistä vieraanvaraisuutta puutu!

Terveisiä Frynistä

Fryn

Olen lomamatkani aikana ehtinyt kartoittaa Frynin salaperäisen valtakunnan ja tutkinut myös saaren poliittisia kiemuroita. Täten oheismateriaaliin on lisätty Frynin kartta sekä Frynin poliittinen kartta, jossa vahvimpien tietäjäsukujen vaikutusvalta näkyy.

Mitäpä sitä ei lomalla ehtisi tekemään! Hyviä karttoja tarvitaan tietysti siihen, että Frynin tarinoihin saadaan lisää tenhoa. Jospa kirjurin materiaalit saataisiin vihdoin hieman luettavampaan muotoon.

Ja mikäli tarvitset suuremman resoluution version kartasta, kirjoittele kirjuri@seikkailijoidenkilta.net niin järjestän asian!

Matkalla etelään

Fryn työn alla…

Pääsin taannoin käsiksi Other World Mapperiin ja hengentuotoksena voi jo nähdä Mennaelin saariston kartan. Mitäpä tuota jättämään Mennaeliin, onhan sitä muitakin paikkoja. Niinpä nostin purjeet, otin evästä ja purjehdin kohti etelää.

Fryn on jo himpun verran suurempi kuin Mennaelin saaristo ja paljon työläämpi, mutta mikäs tuossa tehdessä, kun kartan visuaaliset asetukset alkavat olla kohdillaan. Kartta ei oikeastaan toimi ihan vain sellaisenaan, vaan moni paikka vaatii historiaa ja elämää. Niinpä olen kaivanut pöytälaatikosta Fryniä koskevia tarinoita ja muistiinpanoja, jotta saisin vihdoin sidottuja lankavyyhtejä yhteen.

Frynin historia kietoutuu paljolti voimakkaiden velhosukujen tekoihin. Tällä hetkellä on valmis luettelo Frynin johtajista ajanlaskun alusta, mutta kansojen taruaikaan mahtuu vielä yhtä ja toista lisättävää. Päässäni hahmottuu sopivan suuruudenhullu idea tehdä kartta jokaisesta valtakunnasta, kirjoittaa lisää historiaa ja viimeistellä lopputulos seikkailupaketilla. Katsotaanpa, mihin tämä johtaa. Näytän joka tapauksessa aloittavan viidakosta.

Möröt eli miten maailma toimii

morkoSeikkailijoiden kilta sijoittuu Saranea-nimiseen maailmaan, mutta maailman nimi ei ole sattumaa. Sattumaa eivät myöskään ole aurinko, kuu, tähdet tai oikukkaat vuoret. Eivät usvien peittämät salaiset lammet, eivät äkillisesti vaihtuva sää tai yksittäiset kummalliset ilmiöt  kadonneista sukkapareista ja mystisiin arvoituksiin. Liekö mikään todella sattumaa maailmassa, jota hallitsevat möröt.

Möröt ovat kaikkialla mutta näkymättömissä. Saranea, maaäiti, on kaikkien mörköjen äiti ja kauan kauan sitten Saranea asettui nukkumaan ja tekee sitä yhä. Näin ollen möröt huolehtivat uinuvasta äidistään ja tulevat siinä samalla pyörittäneeksi maailmaa niin auringon kuin säänkin osalta.

Ihmisiltä kesti tovi magiaan perehtymisen jälkeen löytää möröt, jotka olivat hämmentävän välinpitämättömiä ihmisten toimista. Jos ne tiesivätkin kertoa, miten maailma toimi, möröt eivät juuri muistelleet ihmisen historiaa, sillä möröille ihmiset olivat yksi elollinen asia muiden joukossa.

Ihmiset oppivat pian kutsumaan mitä erilaisempia mörköjä luokseen, mutta möröt osoittautuivat hyvin epävakaiksi liittolaisiksi, sillä ihmisten toiveet ja vaatimukset olivat niille usein vieraita. Möröt kun itsessään eivät ole hyviä tai pahoja olentoja – niitä ei yleensä vain kiinnosta kuin oma tehtävänsä.

Seikkailijoiden kilta käyttää mörköjä silloin tällöin apuna, vaikka sitä ei suuremmin suositellakaan, ellei ole aivan pakko. Silti kiperissä tilanteissa möröistä on ollut arvaamatonta hyötyä, sillä monet niistä ovat loitsimistaitoisia tai niin kamalia, että vihollinen säntää pahkaa pakosalle.

 

Saranea maailmankartalle

Saranea

Karttapäivityksen vuoro, olkaa hyvät!

Maailmankartta lienee yksi niistä asioista, joita kysellään paljon erilaisten maailmanrakennusprojektien yhteydessä. Ja miksipä ei? Kartat ovat hienoja! Niissä on immersion voimaa ja niistä saa perspektiiviä. Saa helpommin paikannettua itsensä osaksi tarinaa ja mielikuvitus saa lähteä punomaan omia versojaan.

Kartassa näkyvät Saranean valtakunnat sekä niiden lisäksi tärkeimmät muut paikat, kuten Mennael, Seikkailijoiden killan pääpaikka. Suunnaton ja (toistaiseksi) loputon Ulkomeri toimii maailman rajana ja Sisämeri muodostaa valtakuntien ja seikkailujen välisen ehtymättömän sillan. Keskellä tietysti kohoaa pahaenteinen Holvien valtakunta, josta ovat peräisin maailman vitsaukset eli hirviöt ja kiroukset, mutta myös moni muukin merkillinen yliluonnollinen asia.

Kompaktius on ollut Seikkailijoiden killan maailmanrakennusprojektin ydin. Tarpeeksi rikas ja monipuolinen, mutta ei liian iso, jonka tietomäärään saattaisi hukkua. Pelikirjassa syvennytään alueisiin tietysti enemmän, mutta kattavin tietomäärä hankitaan vasta kunnon seikkailujen kautta. Tässäkin on hyvä jättää sopivasti tyhjää kartalle, koska jokainen peliryhmä luo omat tarinansa ja tekee omanlaistaan maailmanhistoriaa.

 

Holvien valtakunta

Kirottu saari, Kadotus, Vitsaus, Kuoleman saari – Holvien valtakunnalla on Saranean kansojen parissa monia nimiä, jotka kaikki viittaavat sen kuolemanvaaroihin. Holvien valtakunta sijaitsee keskellä Saraneaa, jossa on se toiminut pelotteena niin kauan kuin kansojen kronikat jaksavat kertoa. Kirotulta saarelta nimittäin sikiävät Saranean hirviöt ja painajaiset ja missään muualla niitä ei ole enemmän kuin Holvien valtakunnassa.

Saranean kansat tietävät, että ammoisina aikoina Holvien valtakunnassa on asunut edistynyt kansa, joka rakensi kaupunkeja, hallitsi Saranean saaria ja valjasti magian käyttöönsä ennen näkemättömällä tavalla. Mutta jotakin synkkää tapahtui kansalle, sillä he ovat kadonneet kokonaan ja muistona heistä on enää vain epäselviä kirjoituksia, vaarallisia raunioita sekä mystisiä alhokiviä, jotka ovat maagisia keskittymiä.

Harva on käynyt Holvien valtakunnassa, eikä juuri kukaan halua sinne erityisesti mennekään sen vaarallisuuden vuoksi. Jopa pelottomina pidetyt vaanit ja kaapparit välttävät kirottua saarta, jonka luona myrskyt tuntuvat syntyvän tyhjästä ja mieli tuntuu kääntyvän itseään vastaan. Ainoita, jotka ovat tehneet tutkimusretkiä saarelle, ovat Seikkailijoiden killan seikkailijat, joiden tutkimusretkien ansiosta Holvien valtakunnasta ja hirviöistä on saatu uutta tietoa. Lisäksi seikkailijat ovat toisinaan löytäneet outoja maagisia esineitä, joilla sanotaan olevan arvaamattomia voimia.

Holvien valtakunta on seikkailijan äärimmäinen koitos. Seikkailu siellä on osoitus hänen taidoistaan ja tiedoistaan, sillä paikka on vaarallinen jopa kokeneelle konkarille. Silti tutkimusmatkoja pidetään tärkeinä, sillä kiroukset ja hirviöt on pidettävä aisoissa ja Holvien valtakunnan syövereistä saattaa hyvinkin löytyä avain moneenkin arvoitukseen. Näin ollen Seikkailijoiden kilta on vakaasti päättänyt jatkaa saaren tutkimista kokeneiden seikkailijoiden turvin.

Zanit

Vuonna 295 Saraneaa koetteli Suureksi myrskyksi kutsuttu voimakas rajuilma. Meren aallot löivät korkeina, pyörremyrskyt iskivät valtakuntiin ja tuhoja syntyi monin paikoin viikkoja kestäneessä myräkässä. Kun myrsky viimein asettui, jotain merkillistä oli ajautunut rantaan eri puolilla Saraneaa tavallisen hylkytavaran lisäksi. Ihmisiä, jotka puhuivat merkillistä kieltä, ja jollaisia Saraneassa ei ollut ennen nähty. Merkilliset ihmiset eivät muistaneet, mistä olivat tulleet. Vain sen, keitä he itse olivat, ja keitä heidän rakkaimpansa olivat.

Saranean muut kansat suhtautuivat epäilevästi uusiin tulijoihin, sillä jokainen tiesi, ettei Ulkomeren aavojen takana voinut olla mitään. Ehkä tulokkaat olivat jokin hirviöiden juoni? Kirous? Epäilys kalvoi Saranean kansoja ja pian tulijoita karsastettiin yleisesti. He saivat monia pilkkanimiä, joista ‘varis’ oli yleisin. Tulijat kutsuivat itseään zaneiksi.

Zanit ovat kansa ilman kotia. He ovat vuosien saatossa levittäytyneet ympäri Saraneaa, ja monet heistä vaeltavat edelleen paikasta toiseen karavaaniensa turvin, jotka ovat kuin pieniä kyläyhteisöjä. Zanit tuntevatkin hyvin toisensa, sillä erilaisuus yhdistää heitä Saranean muiden kansojen epäluulon alla, joka on pahimmillaan muuttunut vainoksi asti. Zanit ovat aina olleet valmiita lähtemään lyhyellä varoitusajalla, mikäli tilanne sitä vaatii.

Kiertelevä elämä on tehnyt zaneista monipuolisia osaajia ja eteviä ongelmanratkojia. He ovat kuuluisia sulavapuheisuudestaan ja sanotaankin yleensä, että zanit ovat Saranean parhaita näyttelijöitä. Liikkuva elämä vie zanit usein paikkoihin, jossa sattuu ja tapahtuu, joten heillä on hyvä kuva siitä, mitä valtakunnissa tapahtuu.

Zanit ovat jakautuneet heimoihin, joiden väliset suhteet ovat ulkopuolisille yleensä hämärän peitossa. Merkkipäiviä ja muita elämän tärkeitä tapahtumia zanit juhlistavat omassa piirissään ja suhtautuvat uteliaisiin hillityn epäilevästi. Zanien yhteisöjä johtavat yleensä vanhimmat, joilla on usein varsin painava sana sanottavanaan yhteisön asioihin niin vaaran kuin rauhankin aikana.

Seikkailijoiden kiltaan zanit liittyvät seikkailunhalusta, mutta myös todistaakseen Saranean kansoille, kuinka pystyviä he ovat. Zanien apu onkin historian saatossa ollut korvaamaton Seikkailijoiden killalle ja vuosien yhteistyö on kantanut hedelmää. Killan tuorein suurmestari on zani ja tämä merkittävä virka on jossain määrin alkanut vaikuttaa myös siihen, kuinka zanit nähdään osana Saranean kansoja.

Vorga

Saranean pohjoisosassa kohoaa Vorgan jylhä saari, jota hallitsevat loputtomat vuorenhuiput ja niiden kätköissä olevat vehreät laaksot. Saarella asuva kansa, vaanit, ovat väkeviä vuorikiipeilijöitä ja merenkävijöitä, jotka ovat tottuneet karuihin ja kylmiin oloihin. Rikkonaisen rannikon vuonoista vaanit ovat historian saatossa lähteneet niin sodan- kuin kaupankäyntiin ja Saranean muut kansat pitävät heitä sodanhaluisena, mutta myös järkähtämättömän urheana kansana.

Vaanien yhteiskunta muodostuu klaaneista, joista vahvimmat osallistuvat hallitsijavaaliin. Epäselvät tulokset ovat aiheuttaneet historiassa monenlaisia kärhämiä, joita vaanit ovat tottuneet selvittelemään varsin rajustikin. Ulkomaalaiset usein sanovat, että vain vaanien keskinäinen nujakointi pitää heidät poissa ryöstöretkiltään. Historia on myös osoittanut, että kun vaanit todella lähtevät sotaan, he ovat silloin pelottava voima.

Vaanit kunnioittavat esivanhempiensa urhoollisia tekoja ja maineikkaimpia tarinoita lauletaan ja kerrotaan niin leiritulilla, laivoilla kuin kotonakin. Klaania johtaa aina suvun kunniakkain jäsen ja tämän selvittämiseksi käydään joskus välienselvittelyjä, jotka voivat vaihdella juomakilpailusta runoihin ja asemittelöön – hyvin usein vaanit käyvät kaikki läpi varmuuden vuoksi.

Ne jotka tutustuvat vaaneihin paremmin, saattavat yllättyä heidän yltäkylläisestä vieraanvaraisuudestaan. Vieras voikin tuntea hetken olevansa kuin klaanin kunniajäsen notkuvien pöytien ääressä, joissa kumotaan ystävyyden maljoja. Seikkailijoiden kiltaan vaanit liittyvät usein puhtaasta seikkailun halusta. He haluavat nähdä maailmaa ja mikä tärkeintä, jättää itsestään jonkin vaikuttavan tarinan jälkeensä.

 

Kaapparisaaret

Merenkäynti on valtakuntien välisen kaupan elinehto, mutta se on mahdollisuus myös merirosvoille ja kaappareille, jotka ovat pesiytyneet lukuisille saarille kauaksi suurten valtakuntien vaikutusvallasta. Saranean keskellä onkin ollut sopivia lymypaikkoja merirosvoille jo satojen vuosien ajan ja ryövärit ovat taitavasti pelanneet vihollisiaan toisiaan vastaan.

Kaapparisaaret levittäytyvät laajalti ja niiden luonto vaihtelee pohjoisen kallioisista louhikoista etelän palmurantoihin. Suurimmille saarille ovat syntyneet kaappareiden vahvimmat asutuskeskukset, mutta kaappareiden pääasiallinen elämä on merellä, merirosvolaivojen kannella, alati liikkeellä ja rikkauksien toivossa.

Kaapparit itsessään ovat sekoitus kaikkia Saranean kansoja, jotka ovat paenneet Kaapparisaarille joko vainoa tai sitten omaa menneisyyttään, jota ei saarilla sen kummemmin kysellä. Tulijat otetaan avosylin vastaan, kunhan nämä tekevät työtä ja osallistuvat ponnistuksiin. Elämää saarilla romantisoidaan usein kirjoissa, mutta helppoa se ei juurikaan ole suuresta vapaudesta huolimatta. Kaapparit toisinaan sanovatkin, että meri antaa ja ottaa.

Kaapparit ovat muodostaneet kaapparikiltoja ja he valitsevat keskuudestaan johtajat eli kapteenit, jotka voidaan myös äänestää pois asemastaan, mikäli kunnon saalista ei löydy. Hyvä onni onkin kaikki kaikessa ja kaapparit ovat usein hyvin taikauskoista väkeä. Varmaa kuitenkin on, että parempia merenkävijöitä ei Saraneasta löydy.